Kun aloin etsiä kangasta suunnittelemalleni pikkupuserolle, poimin yllättäen lähetystorin kangaslaarista raakasilkkimäisen kankaan jostain keski- ja tummansinisen väliltä. En ole ollut sinisen ystävä, mutta viime aikoina suhtautumiseni on muuttunut.
Eräs vintage-harrastaja sanoi, että viehtymys vanhan ajan pukeutumistyyliin on tuonut pukeutumiseen tummansinisen värin. Sen saman suunnilleen laivastonsinisen, jota itsekin olen pitänyt tylsistä tylsimpänä, oikeana mammatätiunivormun sävynä.
Sininen on ollut hyvin suosittu pukeutumisväri 1930-40-luvuilla, joten säilyneistäkin tuon ajan vaatteista suuri osa on juuri sinisiä. Sininen on vaatimaton, hillitty, huomiotaherättämätön; se on kiltin ja kunniallisen ihmisen väri, mikä tiedettiin jo menneinä vuosikymmeninä.
”Olen aina välttänyt huomiota herättäviä värejä. Nyt naimisiin mentyäni olen hieman rohkaistunut, punainen ja vihreä tuntuisivat sopivan minulle hyvin ja suklaanruskea vallan erinomaisesti, mutta en ole vielä käyttänyt niitä. – Jään odottamaan, mitä suosittelette, että pääsisin tuosta ainaisesta sinisestä eroon”, pohtii nimimerkki Eevan vuositilaaja Oulusta, 23-vuotias kotirouva, vaikeuksiaan laajentaa pukeutumisen väriskaalaa Eeva-lehden numerossa 4/1959.
”Sinisen värin käyttö, yksinomaisena, on mitä suurimmassa määrin luonnekysymys. Hyppäys siitä suoraan punaiseen on huomattava ja vaatii rohkeutta”, kommentoi hänelle pukeutumisneuvontapalstan pitäjä, muotitaiteilija Riitta Immonen.
Tiukka laivastonsininen ei vieläkään pääse minun vaatekaappiini, mutta muille sinisille raotan ovea. Keskisininen cocktail-pukuni ei ole yksin. Syksyn lempitakikseni on noussut univormumainen siniharmaa 50-luvun villaflanellijakku, jonka löysin alkukesän visiitillämme Rauman kirpputorielämään. Se sopii mainiosti toiseen kirpputorilöytöön, 70-luvun 50-lukukopioon, kellottuvaan tummansiniseen pilkkuhameeseen. Yhdistelmä on ollut erittäin helppokäyttöinen tempaista päälle aamukiireessä kun pitää lähteä pyörällä johonkin, tähän tapaan:
Vaaleansinisestä pidin yläasteikäisenä. Se on myös äitini lempiväri. Tällaisilla asioilla on tapana jättää jälkensä, eikä minulla pitkiin aikoihin tullut mieleenkään käyttää vaaleansinistä - paitsi sisustuksessa: talo, jossa asumme, on rakennettu vuonna 1957, ja vaaleansiniset keittiönkaapit jotenkin kuuluvat asiaan. Tai lautaset (Sarvis) ja aterimet (tuntematon valmistaja):
Mutta vintaasi on tuonut vaaleansinisen varovasti takaisin myös pukeutumiseen. Löysin kesällä Raumalta myös vaaleansinisen mekko-jakku-yhdistelmän, joka toi heti mieleeni Grace Kellyn - vaikka "Kellyn väri" onkin kirkas vihreä, kelly green, joka viittaa irlantilaisuuteen. Puku ansaitsee oman asupostauksensa myöhemmin, mutta maistiaisiksi kaulus ja kankaan kuosia.
(Mies tosin oli sitä mieltä, että Grace Kellyn puku ei todellakaan olisi rypistynyt rouvan istuessa, toisin kuin tämä puku.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti