Kaikki, mitä tiedän koista, täsmää tähän. Kauhun väristykset niskassani aloin miettiä, mihin kaikkialle elikko on ehtinyt käydä munimassa. Lilli Annin silkkimekkooni? Siihen vedenvihreään 40-luvun villapukuun, jota en ole ehtinyt vielä edes käyttää? Siivekkäitä ei ole näkynyt sitten sen yhden keväisen, mutta ilmeisesti yksikin voi tehdä melkoista tuhoa. Olisinpa metsästänyt ja listinyt sen saman tien.
Kävin ostamassa seetripaloja ja sirottelin niitä ympäri vaatteidensäilytystiloja, mutta pussin ohjeessa kehotettiin pesemään vaatteet ja puhdistamaan komerot. Se on meidän tapauksessamme kovin haastavaa. Tiedän, että koista pääsee eroon pakastimen avulla - vaate kääritään rullalle, pakataan muoviin ja pakastetaan muutamaksi vuorokaudeksi - mutta meillä ei ole pakastinta!
Voi olla jonkinmoinen koetus ystävyydelle kysyä pakastintilaa lainaksi koinhäätöä varten. Aion kuitenkin tiedustella sitä muutamilta harvoilta ja valituilta, sillä vuosien varrella sattuman ja vaivan kautta kertynyt vaatevarastoni on ihan liian arvokas syötettäväksi perhostoukille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti