torstai 8. maaliskuuta 2012

Naistenpäivän pohdintaa


Hyvää naistenpäivää kaikille itsensä naiseksi kokeville! Ylläolevassa Kotilieden kannessa vuodelta 1943 tehdään naisten töitä. On sota-aika, joten mitä todennäköisimmin meneillään on vanhan puvun uudistaminen; näen tässä äidin, joka pienentää pukuaan tyttärelle sopivaksi. Kannen on piirtänyt Doris Bengtström.

Posti toi tuoreen kirjan, Sirkka-Liisa Rannan kansatieteellisen tutkimuksen Naisten työt. Se kertoo naisten arjen muutoksesta noin 1860-luvulta 1960-luvulle nimenomaan työelämän kautta. Ei tietenkään ole uutta tietoa, että esiäidit ovat joutuneet raatamaan, mutta kirjassa on silti pysäyttäviä havaintoja. Jos länsimaiset nykynaiset käyttävätkin ehkä globaalisti ajatellen liikaa aikaa sisustamiseen, oli emännän kunnia-asia ennenkin pestä pirtin lattia valkoiseksi (huomaatteko, miten muodikasta!) joka lauantai - vedellä, jonka hän itse on kaivosta kantanut sen lisäksi, että on kantanut sieltä muun muassa karjan päivittäisen juomaveden. Jynssäyksestä huolimatta tupakoivan miesväen harrastuksiin kuului lattialle syljeskely.

Hienoissa kotitalouksissa taas saattoi olla erityinen työkalu sitä varten, että tyynyliinojen nauhat rypytettiin pesun ja mankeloinnin jälkeen röyhelömäisiksi. (Voin kuvitella, että tätä ei tehnyt rouva itse, vaan palvelija.) Taustalla lienee etenkin naisia kuristanut eetos, että jouten ei saanut olla, mieluummin piti tehdä vaikka jotain näennäisen turhaa kuin levätä. Piti olla ahkera, kunnon työihminen. Vintageharrastajana täytyy tosin muistaa myös käsitöiden esteettinen merkitys. Tuotteistetussa ja valmiihkossa nykymaailmassa joutenololla on ainakin joissain tilanteissa positiivinen kaiku - joutenolo voi merkitä kuluttamatta jättämistä tai itsestään huolehtimista - kun taas entisaikaan ainoa keino luoda ympärille kauneutta oli tehdä itse.

Naiset tekivät karjavaltaisessa maataloudessa suurimman osan töistä, käytännössä kaiken karjaan liittyvän, ja olivat siis päävastuussa siitä, että talon usein ainoa säännöllinen tulo, maitotili, pysyi säännöllisenä. Silti isäntää pidettiin talouden johtajana, emäntä mielsi todennäköisesti itsekin itsensä ennen muuta perheenäidiksi. Suomessa miehet ryhtyivät navettatöihin eurooppalaisittain ajatellen hyvin myöhään, käytännössä usein vasta, kun lypsy muuttui koneelliseksi. Akkojen töihin ei sopinut sekaantua; mieluummin moni mies olisi lopettanut koko tilanpidon, ilmeni Kotilieden jutusta vuodelta 1949.

Päästäänhän nykyisin toki helpommalla, vaikka moni vetääkin tuplatyöpäivää 80 prosentin palkalla.

Naistenpäivänä on ruusujen ostamista tärkeämpää miettiä tasa-arvoa kokonaisuutena, omassa elämässään, ympäröivässä yhteiskunnassa: mikä on jo hyvin, mitä vielä voisi parantaa. Siksi kiitos kuuluu myös nykymiehen sille alalajille, joka aidosti jakaa maailman naisen kanssa. Heitä on jo paljon. Kiitos esimerkiksi sille yksilölle, joka ottaa minut huomioon ja jonka minä otan huomioon, joka vuorotellen kanssani tiskaa, laittaa ruokaa, hakee lasta iltapäiväkerhosta, lukee iltasatua. Joka päivisin istuu tuossa selän takana tekemässä työkseen ja ilokseen suurin piirtein samaa kuin minäkin eli naputtelemassa tietokonetta. Tähän on pyritty ja päästy, mutta toisaalta - vieläkään maailma ei ole valmis.

2 kommenttia:

  1. Joutenolon katsottiin kai altistavan synnille. Jos on jouten, alkaa haaveilla, haaveet ovat usein syntisiä ja paholainen saa sielun valtaansa.

    VastaaPoista
  2. Niin, sitten voi tulla vallankumouksellisia ajatuksia.

    VastaaPoista