Päivän asu ja päivän iltapuku

Tänään tuli valokuvaaja ihan viralliselle asialle, ja siksi piti pukeutua heti aamusta. En tiedä, johtuuko yön yli pinneissään levänneistä kiharoista vai kookospalashampoon ominaisuuksista, mutta nyt ei tullut hyvät kiharat. Illan cocktail-tilaisuuteen taitaa olla pakko vääntää nuttura.

Mutta mekko on yksi suosikeistani. VintagEijalta viime kesänä löydetty yksinkertainen ihanainen, helmassa sisäänrakennettu kevyt tylli.

Kaupungille asustin tämän valkoisilla parin euron puuhelmillä, joita kaikissa tavarataloissa myytiin pari kesää sitten, sekä 80-luvulta periytyvällä suklaanruskealla isorusettisella hiussoljella (rumat kiharat piiloon).

Ja sitten kuulkaas kävi niin hassusti, että ostin iltapuvun. Pitkän iltapuvun. 1950-luvulta. Vai olisitteko te hyvät lukijat voineet kävellä sen ohi Pelastusarmeijalla, kun hintakin oli vallan sopuisa kahdeksan euroa? Ja kun näytti heti ensi vilkaisulla, että se olisi paitsi minun väriseni, myös minun kokoiseni - ja kotona sovittaessa selviää, että niinhän se onkin?

Oikeasti en tiedä, missä tätä käytän. Jos käytän, edessä on myös asuun sopivien alusvaatteiden (ainakin pitkän krinoliinin) hankinta. Ja korutkin voisivat olla jotkut muut kuin nuo parin euron puuhelmet.

Alempi kangas on ilmeisesti taftia, sen päällä on valkoinen tylli, jossa höyhen- ja rusettikuvioita. Puvussa ei ole lappuja, eli se lienee nimettömäksi jääneen ompelijan huolellista työtä. Ihana pala pukuhistoriaa!