Mustia kukkasia

En yleensä käytä kesällä päivisin mustaa, mutta jo alkuilta on eri juttu. Saimme yllättäen aikuisten aikaa ja koska sää suosi, on kesä ja kotikaupungin jokiranta täynnä ravintoloita, joita emme vielä ole kokeilleet, suuntasimme - ehkä pikkuisen ylipukeutuneina siihen nähden että oli kuitenkin vain maanantai - sinne rantaan.

Päivän värit: keltainen, harmaa, musta. Puin vyön ensin mekon päälle, mutta se ei näyttänyt hyvältä. Jakku taas näytti vähän turhan vakavalta. Se tuntui vaativan jotain, vaikka onkin malliltaan suora eikä valmiiksi vyön paikalla varustettu. Siispä vyö muutti, ja asu... hmm... tiivistyi. Nämä ovat tällaisia pukeutumisteknisiä juttuja, joiden oppiminen kesti minulla kauan: miten jokin samanvärinen, sinänsä ylimääräinen pikku asuste saa asun osat kuulumaan yhteen. Hanskat nappasin eteisen laatikosta viime tingassa; etsin keltaisia, mutta löysin harmaat.
Mekko on (iltapuvun jälkeen) ehkä paras Pelastusarmeija-löytöni. Löysin sen viime kesänä, jolloin se oli hiukan ahdas. Nyt se on sopiva. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta olen tyytyväinen. Mekko on 1950-luvulta ja tehdastekoinen; materiaali on täysvinoon leikattua viskoosia. Shelf bust -rakennelman (suomeksi povihylly?) drapeeraukset on ryhdistetty tyllillä. Muistan vieläkin sen ällistyksen sekaisen onnentunteen, kun mekko löytyi kaikkien niiden tavanomaisuuksien seasta kirpputorin rekistä...

(Vaikeaa poseerata pokkana, kun koko ajan kulkee väkeä ohi eikä ole mallin ammattitaitoa.)

Tässä vielä hieman epätarkka lähikuva hansikkaista, joissa on kiva piparkakkureunakoriste, ja kankaan kuosista, jossa läheltä katsoen on jotain vähän aavemaista - kuin syksyisiä, lehdettömiä puita.

Ruokapaikaksi valikoitui Tintå, jonka pizzat (kokeilussa herkkutatti sekä prosciutto-viikuna) todettiin erinomaisiksi. Menkää sinne! Tämä ei ole maksettu mainos vaan kannustus hankkia onnen hetkiä.