Kukkivia asioita

Terveisiä Kemiönsaarelta. Kesäparatiisimme on ammattiyhdistyksen mökki Dragsfjärdin kirkonkylässä. Onnistuimme viettämään kolme päivää näkemättä juuri ketään ihmisiä kyläkaupan myyjää lukuunottamatta - sen sijaan lepakoita, sittiäisiä, korentoja ja muita pikkuotuksia ihailtiin. Satakieltä ihailtiin vain äänestä; itse lintu naamioitui tehokkaasti, vaikka lauloi aamusta iltamyöhään samassa pihapuussa koko lomamme ajan. Kerättiin nokkosia kotiinkin tuotavaksi (saan tyydytystä siitä, että voin jotenkin ennakkokostona syödä nuo vihulaiset) ja paistettiin niistä mainioita lättyjä, horsmanvarsien keittäminen onnistui kerran, toisen kerran ei maistunut ihan riittävästi parsalta...

Alkukesän valkoisia kukkia oli kaikkialla. Käenkaali, mansikka, luumu, metsätähti, viimeiset valkovuokot, koiranputki... Mutta söpöin on omena. Kun niiden nuput ensin näyttävät herttaisen vaaleanpunaisilta...

...parin päivän kuluttua sisältä löytyykin valkoinen kuningatar.

Pohjoissuomalaisen alkuperäni eli omenattomalla alueella asutun lapsuuteni huomaa edelleen siinä, että jaksan yhä ihastella täällä niin arkipäiväisiä ja yleisiä omenapuita. Sekä kukkivia kevätkesällä että hedelmiä kantavia syksyllä. Niin kauniita! Ja miten hyvältä niiden sato maistuu!

Mitä muuten tulee erääseen vapaaehtoistyöhön, josta mainitsin viime viikolla... sen jäljet löytyvät täältä! Suosittelen tutustumaan muihinkin Nopsan reitteihin - aina ei tarvitse lähteä kauas etsimään hienoja paikkoja ja kokemuksia. Iloa matkaan!