Kävin vintillä hakemassa joulukoristelaatikkoni. Monikossa - niitä on kolme, ja lisäksi vähän tänä vuonna hankittuja koristeita, joita en ole vienytkään vinttijemmaan. Mies, joka ei ole aivan niin jouluihminen kuin minä, katseli laatikkopinoa vähän vinosti: "Sulla on aika paljon noita." Niin on, mutta puolustaudun taas kerran sillä, että uutena on ostettu vain kuusenkynttiläsarja ja sekin pakottavassa tilanteessa, kun vanha hajosi aatonaattoiltana.
Kaikkia hörsötyksiä en levitä esiin joka joulu, ja nytkin hillitsin vielä itseäni ja somistin vain pari nurkkaa. Paperilumihiutaleita meillä on tolkuton kasa, koska poikani innostui leikkelemään niitä ja samalla itsekin aivojumpan hengessä kehittelin uusia kuviomalleja. Yllättävän kiehtovaa, kun juttuun pääsee sisälle.
Mieltymykseni joulutyylissä on vahvasti kitsch. Kuvan kynttilänjaloista tähdet ovat akryylia ilmeisesti 60-luvulta ja sipulikynttilän alla oleva kultaiseksi maalattua puuta samalta ajalta. Puinen kynttilänjalka on ehkä järjettömin esine paloturvallisuuden kannalta - tähän kun vielä lisäisi muovisen ison mansetin! Mutta ei kai kynttilää tarvitse polttaa, jotta se olisi hieno?
Vaikka liekissä on tietysti sitä jotain.
kotimainen puinen violetti-fuksia kynttilänjalka Tampereen Fida
kynttilä, niin ikään kirppislöytö, iso pussi eurolla
muovinen soikea 50-luvun pitsiliina taloyhtiön roskis
50-60-luvun puhelinpöytä Diverssikauppa 90-luvulla, kun se vielä toimi Turussa
Hei, anteeksi jos kysyn sopimattomia, mutta jos haluat myydä tuon violetti-fuksian kynttilänjalan, ostaisin sen mielelläni;)
VastaaPoistaenninilsson@gmail.com
Kysyä aina saa :) Pidän mielessä, jos se joskus lähtee myyntiin.
VastaaPoista