maanantai 2. huhtikuuta 2012

Pilkkupuku 1950-luvun kaavalla


Nyt kelpaa hymyillä! Minulla on ollut tämän puvun kangas ainakin viisi vuotta ja kaavakin puolitoista, mutta eilen tartuin vihdoin saksiin ja aloin työstää. Ostin kankaan jo silloin kauan sitten ajatuksenani tehdä kapea puku, mutta mietin pitkään sopivaa mallia. Se on tämä.


Löysin Sorja-kaavan aikoinaan osana pientä nippua 1950-luvun ompelukaavoja. Takkikin vaikuttaa käyttökelpoiselta, mutta nyt oli kangas vain pukuun. Olin pelännyt, että kaava on vaikea, mutta ei ollut: kaavaosia on vain neljä ja lisäksi vyö, jonka itse toteutin ihan vain mittanauhan avulla. Ohjeet ovat aloittelijalle ehkä liian ylimalkaiset, tyyliin "huolittele pääntie kaitaleen avulla" - kaitaleeseen ei ollut edes erillistä kaavaa.


Ainoa kinkkinen kohta oli rintamuotolaskos, jonka tekniikkaa en ollut aiemmin kokeillut - niin ja takakappaleen laskostus lähinnä siinä mielessä, että kangasta tuntui olevan aina vain liikaa: laskokset ovat todella syviä ja taakse tulee hauska pyrstöhelmaefekti (unohdettiin valokuvata, ja kuvaaja poistui jo toisaalle, joten ehkä ensi kerralla...). Tätä kaavaa käytän varmasti uudelleen: kokokin täsmäsi, mitään osaa ei tarvinnut muokata.

Minusta tästä tuli matkapuku. Nykyisin ihmiset pukeutuvat lentokoneisiin ja juniin järkevästi puolirönttöihin, mukaviin, joustaviin vaatteisiin, mutta joskus matkustaminen oli jotain juhlan ja arjen väliltä. Matkalla oli oltava siisti ja tyylikäs. Siksi tässäkin asustuksena helmikorut.


(Kuten huomaatte, ikkunalauta takanani on pääsiäisasussa. Poikani askartelemien virpomisoksien juurella istuvat vanhat piipunrassikukot hienoissa vetimissä sekä pöllön näköinen tipu.)


11 kommenttia:

  1. Vastavaloon kuvaaminen pilaa jatkuvasti Hopeapeilin asukuvat. Harmi! Kuvaa ikkunaSTA päin, ei ikkunaA päin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Vastavaloon on kaksi syytä. Ensinnäkin kuvaaja tykkää siitä (mutta terveiset välittyivät sinnekin). Toiseksi hankalammin muutettava tekijä: asuntomme muistuttaa jossain määrin divarin varastoa. On vaikea löytää yksinkertaista taustaa, joka myös valaistuksellisesti toimisi, ja ajattelen itse, että ylivalottunut ikkuna on taustana parempi kuin levottoman näköinen kirjahyllyseinä. Kyllä joskus vielä saadaan myös ei-vastavaloisia kuvia, malta vain :)

    VastaaPoista
  3. Vastavaloon tai ei, ihailen näitä upeita kuviasi...

    Kaunis sinipilkullinen mekko on todella tehokas katseenvangitsija <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos Kati. Tuo kangas on tosiaan ollut mulla jo kauan, luulin välillä kadottaneenikin sen ja olin onnesta soikeana, kun se löytyi vuosi sitten muutossa. Pilkut toimivat aina!

    VastaaPoista
  5. Love the dress. I am CRAZY for polka dots.

    VastaaPoista
  6. Tosi tyylikäs ja hienostunut asu!

    VastaaPoista
  7. Hyvin olet onnistunut mekossa ja kangas sopii mainiosti! Hienoa! Mullakin on tollaiset tiput korissa! Oikein hyvää pääsiäsitä teidän perheelle ja sinulle!

    VastaaPoista
  8. Kiitos Anonyymi ja Sepe! Tuolla juuri leikkelen seuraavaa pukukangasta, into pysyy korkealla :) Kivaa pääsiäistä kaikille lukijoille!

    VastaaPoista
  9. Oi,miten kaunis mekko ja sopii pitäjänsä päälle täydellisesti. Näissä vintagevaatteissa on se juttu, ettei niitä ole joka tyypillä ja tuolloin osattiin pohtia, miten naisen muodot esiin tulee parhaiten. Ihana!

    VastaaPoista
  10. Kiitos Suoma! Itse kun tekee, niin saa mitat kohdalleen.

    VastaaPoista