Otetaanpa sivuaskel tyylistä muuhun elämään. Vaahtosin taannoin Ekopaasto-kampanjasta. Helmikuussa alkanut kampanja päättyi pääsiäiseen, mutta miten kävi henkilökohtaisen kilvoitteluni, lihansyönnin lopettamisen? Onnistuinko vai en?
Lopputuloksen tulkinta riippuu tulkinnan tiukkuudesta. Ei, en lopettanut lihansyöntiä kokonaan. Vähensin sitä paljon. Ekopaastooni kuului paljon kokonaan lihattomia päiviä, varsin säännöllistä kikherneiden keittelyä, mutta myös pari kiinalaisessa ravintolassa nautittua härkää ja nuudeleita -annosta ja paljon kalaruokia - mielestäni kala ei ole kasvis, vaikka kalansyönti usein mielletään kiinnostavasti osaksi kasvissyöntiä.
Päätin myös olla kertomatta anopille etukäteen, että minä en sitten syö lihaa, koska tiedän, että hänelle on muutenkin stressiä siitä, että laumamme pyrähtää kyläilemään. Söin muutaman kerran lihaa muun perheen mukana, koska se oli kätevää tai ruokaa olisi muuten jäänyt yli pilaantumaan. Haastetta kaikkiaan hankaloitti se, että iho-ongelmien vuoksi ruokavaliostani ovat poissa monet siihen tavallisesti kuuluneet kasvikset kuten tomaatti, paprika ja munakoiso.
Mutta vaikka laskisi nämä poikkeukset ja poikkeuksenpoikkeukset, söin todennäköisesti alle puolet siitä lihamäärästä, jonka olisin normaalioloissa syönyt. Pois jäivät monet automaattivalinnalla nautitut jauheliha- tai kanasuikaleateriat. Totta puhuen voisin vaikka luvata etten ikinä enää syö rasiakanasuikaleita. Ne ovat pahoja, toisin kuin esimerkiksi kikherneet.
Tällaiselle ravitsemusvalinnalle on kuulemma nimikin: fleksitarismi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti