Onnellista vuotta 2011!

Puku kolme voitti uudenvuodenmekkoäänestyksen ylivoimaisesti - kuusi ääntä täällä ja ainakin viisitoista naamakirjan puolella - joten se oli illan valintani. Pukiessani tajusin, että tämä watercolour print -kangas saattaa sittenkin olla silkkiä. Mikä on tietysti ihan kivaa, kun mekon on ostanut sovittamatta ja tarkemmin tutkimatta kiireessä neljällä eurolla.

(Pahoittelut tiskeistä, mutta toisaalta, astiat ovat ihan hienoja, vai mitä?)

Poimin puvusta keltaisen ja kullan sävyt asusteisiin. Kengät ovat 1950-luvun satiiniavokkaat, jotka ovat jääneet historiaan siitä, että niistä irtosivat pohjat ystäväni häissä.

Lasihelmikoruista kaikki ovat olleet minulla pitkään, ja ne ovat löytöjä ihan tavallisilta peruskirppiksiltä - eri paikoista ja eri aikoina, vaikka rintakoru ja korvikset ovat kovin samansävyiset. Harjoitin luovuutta niiden sijoittelussa: yksirivisestä kaulakorusta tuli kaksirivinen rannekoru ja rintaneula päätyi lopulta tukan koristeeksi.

Beehiveen nimittäin jäi (taas!) ruma kohta, joka piti peittää jollain. Korun saa tukkaan yllättävän tukevasti parilla hengettömällä. Korkeutta kampaus sai itseaskarrellusta valkista, materiaalina yksi oman tukan sävyinen nailonsukka ja ompelulankaa, jolla muotoilin mytyn.
Laakea samppanjalasi oli myös ehdottoman oikea valinta tähän asuun!