Taviksen tyyliä vuodelta 1958

Muoti- ja tyyliblogeissa näkyy tavallisesti vain kaunista pintaa ja jollain tapaa erityisiä, joko kalliita tai harvinaisia, vaatteita ja muita esineitä. Tämä pätee niin päivän Hesarin käsittelemiin ajankohtaismuotiblogeihin kuin vintage-blogeihinkin.

Kuvaamme menneistä vuosikymmenistä vaikuttaa se, mistä on jäänyt todisteeksi valokuvia. Muoti-idolit olivat vuosikymmeniä sitten malleja, näyttelijöitä ja muita glamour-julkkiksia - kuten nykyisinkin. Mutta kun nykyisin näemme kadun ihmisvirrassa myös tavisporukkaa vaihtelevine ulkonäköineen ja tyyleineen, ne vintaasiajan tavalliset tytöt ja rouvat ovat kadonneet muistoista toisin kuin saman ajan tyyli-ikonit. Vintage-harrastajilla on kyllä käyttöä tavallisten ihmisten arkiasuille tai kuville niistä tyyli-inspiraationa, mutta ainakin Suomessa valokuvaus taisi olla pitkään aika harvinainen harrastus.

Sairastaessani selasin pitkästä aikaa pinon vanhoja lehtiä ja ilahduin, kun löysin Viuhka-lehdestä vuodelta 1958 muuttumisleikkijutun. Sen päähenkilö, häveliäästi neiti C:ksi nimitetty 34-vuotias virkanainen Turusta, on tavallinen kuolevainen Audrey Hepburnin ajoilta. Lehden mukaan neiti C:n suurena pulmana olivat "silmälasit, leveät, miesmäiset hartiat, tukeva lantio ja sääret, joiden takia hän ei katsonut voivansa käyttää muodin vaatimia lyhyitä hameita". Viuhka vaatetti ja kampasi neiti C:n ja valitsi tälle vielä uudet silmälasinkehyksetkin, mielestäni vallan mukavin lopputuloksin:

Ennen-kuva neidistä on ensimmäisen sivun vasemmassa reunassa. Hän kärsii selvästi samasta vaivasta kuin moni nykynainenkin: kun ei ole missinmitoissa, ei oikein rohkene pitää muutenkaan itseään nättinä. Ei näin!

Lehti onkin tehnyt hyvää työtä - neiti C on mielestäni erityisen tyylikäs jälkimmäisen sivun alaoikeassa kuvassa kukonaskelkuvioisessa wiggle dress -tyyppisessä puvussaan. Teksti lisää kuvaan, että "kuparinauhalla sidotut mustat puuhelmet pilkistävät hiukan puvun pääntiestä".

Neiti C:n vaatekaappiin valittiin uusi ulsteri, kävelypuku ja neljä erilaista pukua. Puvuston yleiskuva on tyylikkyydestä huolimatta melko vaatimaton, valittu ajatellen tavallisen ihmisen arkista elämää. Juhlavin on jälkimmäisen sivun ylin kuva (se syvätty), jossa on kirjavakuosinen, tekstissä sinisävyiseksi mainittu mekko, "kesäinen pieni vierailu- ja juhlapuku".

Ei satiinia, ei strasseja, ei mitään kovin huomiohakuista yksityiskohtaa. Pieni vierailupukukin menisi nykyisin toimistovaatteesta, vai mitä mieltä olette?