Mieheni vietti 10-vuotistaiteilijajuhlaa, mikä tarkoittaa, että hänen ensimmäisen kirjansa julkaisusta on kulunut kymmenen vuotta. Juhlista pitävänä ihmisenä hän varasi tarkoitukseen Dynamon yläkerran ja kutsui mukaan kaikki kynnelle kykenevät, mikä ei ollut ihan vähän. Koska juhla oli hänen, kysyin, miten hän toivoisi minun pukeutuvan. "Jotain hauskaa ja seksikästä", oli vastaus.
Niinpä lähdin etsimään toisenlaista tyyliä kuin yleensä. Kimallusta ja näyttävyyttä piti olla. Pin uppia, niin paljon kuin sitä enää kehtaa; paljon on vettä virrannut siitä, kun mustat samettimikrot ja samettijakku olivat minulle normaali kaupunkiasu. Paljetteja oli juhlan sankarilla itselläänkin, joten ne olivat luonnollinen valinta. Uusi kameramme ei vieläkään ole saapunut, mutta juhlavieraat räpsivät kunnioitettavan määrän vaihtelevan tasoisia kännykkäkuvia. (Kyllä, näette oikein: istun baaritiskillä. Kalju herra vierelläni on mieheni.)
Alakuva on teknisesti kehno, mutta siitä näkee asun paremmin. Aioin ensin leikata pääni pois, koska värit ovat niin mitä sattuu eikä ilmekään ihan paras mahdollinen, mutta ei tämä nyt niin vakavaa ole. Ei valitettavasti tullut mieleen pyytää ketään ottamaan yksityiskohtakuvia, vaikka erityisesti hatuke (jossa on iso kullanvärinen perhonen!) sen olisi ansainnut.
Paljettisortsit H&M / Lähimmäisen kirpputori
Joustosamettipusero ja hatuke / VintagEija's
puolikiiltävät, peittävät mustat sukkahousut H&M
40-luvun käsilaukku ja 70-luvun Monofinn-merkkiset kultaplatformit, kirppislöytöjä (miten merkki nimeltä Monofinn on voinut tehdä tuollaisen näköisiä kenkiä?)
rintakoru (strassisilmäinen kissa), omasta lapsuudesta
Kampaus oli erityisen kiva. Menin Vintage Hairstyling -kirjan kanssa kampaamoon, selitin asuni, näytin hatukkeen ja sanoin, että haluan kiharoita. Ja kiharoita sain! Hyviä, pysyviä kiharoita! Kampaaja neuvoi toimivan niksin: kaikki kiharat kiinnitettiin pinneillä, ja pinnejä nypittiin vähän kerrallaan pois, jolloin aina paljastui uusi, kiharainen kerros tukkaa. Alakuva on otettu alkuillasta, ja siinä koko tukka on vielä kiinni; yläkuvassa kaikki pinnit ovat jo poissa. Otsatötterö suurin piirtein liimattiin ja hatuke naulattiin paikoilleen - kaikki oli kohdallaan vielä yöllä kotiutuessa. Tukkaan jäi litteä päällysosa, hatunmentävä paikka, ja tälle päivälle kampauksen raunioille pystyi kokoamaan hauskan poikittaisrullan niskaan ja somisteeksi pari pinnillä kiinnitettyä sormikiharaa.
Ja kannattiko? Kannatti! Juhlin tavallisesti cocktail-mekossa. Tekoripset, paljettimikrot ja muu hyvän maun rajoilla liikkuva asustus tuotti aivan erilaisen, riehakkaamman fiiliksen. Suosittelen kokeilemaan välillä showtyttönä olemista - toteuttamistapoja on monia muitakin. Flapper-tyyli ja pitkä sulka päähän voisi olla seuraavan tyylimatkani aihe...
Wau miten sähäkkä leidi! Kultaplatformit on aivan ihanat! Kyllä tuo koko asu on kuitenkin varsin maltillinen verrattuna joihinkin nykynuorten bilevermeisiin :D Ja miksei sitä vois joskus vähän irrotellakin, juhlista riippuen. Näyttää sille että teillä oli oikein hauskat bileet.
VastaaPoistaOli hauskaa, kuvistakin ylivoimainen enemmistö jumittui sensuuriin - eikä aamulla ollut edes pää kipeä!
VastaaPoistaJos joku haluaa katsoa, niin minusta - Elinan miehestä siis - on kuva täällä, omassa tyyliblogissani:
VastaaPoistahttp://metsosexual.tumblr.com/post/2891186578/at-long-last-heres-a-photo-from-yesterday-i-was
Ja kyllä, bileet olivat erittäin hauskat! Onneksi tiedämme, että reilun vuoden päästä on minun nelikymppiset ja meidän 10-vuotishääpäivämme!