Tältä siellä näytti eilisaamuun saakka:
Ei kovin ylentävässä tilassa, mutta aiomme säilyttää melkein kaiken, lukuunottamatta yläkuvassa takimmaisina näkyviä, etualan kaapistosta sisempänä olevia korkeita kaappeja. Kaappien väri ei ole luonnossa ihan noin vaniljankeltainen, vaan mähnäinen vaalea sinappi: siitä halutaan eroon, ja tilalle tulee samanlainen turkoosiin viittaava vaalea sininen kuin tähänastisessakin. Meille löytyivät kerralla värit, joissa viihdymme.
Vanha keittiömme ei ollut paljon parempi, kun ostimme tämän silloin yli seitsemän vuotta sitten. Muistan, miten kiinteistövälittäjä pahoitteli, että keittiö pitää tietysti purkaa ja laittaa uusiksi. Emme purkaneet, mutta kunnostimme. Vuosien varrella olemme nähneet monet aivan ehjät puurunkoiset alkuperäiskaapit pihalla roskalavalla. Koskahan tajutaan, että 1950-luvun kodikkaat keittiöt alkavat kadota? Huomataanko ajoissa, että hyvä fiilis kodissa voi olla tärkeämpi - ainakin osalle ostajista - kuin huippuluokan kodinkoneet?
Täällä Malmössa on jo tajuttu vanhojen keittiöiden hienous ja alkuperäsikeittiö on valtikortti. Toki löytyy puupäitä, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan (kuten kollegani, joka repi pois upean keittiön ja laittoi Ikeaa tilalle). Meillä on alkuperäinen keittiö, työtasot on korotettu ja kaikki toimii. Seuraavaa kotia valitessa se on kriteerinä, alkuperäinen keittiö on löydyttävä. Huonokuntoinenkin käy, sen voi helposti kunnostaa!
VastaaPoistaNiin voi, se kun tajuttaisiin! Meilläkin on myynti-ilmoituksessa maininta alkuoperäiskeittiöstä, mutta valitettavasti se ei vielä ole tätä myynyt :/ kai Suomi tulee tässäkin asiassa jäljessä Ruotsia.
VastaaPoistaMinäkin pidän noista alkuperäisistä keittiöistä, ainoa huono puoli niissä on että työtasot ovat kaikki liian matalalla pitkälle ihmiselle. Joissakin pienemmissä kerrostalokeittiöissä voi olla epäkäytännöllisiä tilaratkaisuja, kuten edellisessä 50-luvun asunnossani jossa oli omituinen pöytätaso jonka alla oli tyhjää tilaa. Pöytä rajautui toisella puolella seinään ja toisella puolella jääkaappiin. Tavalliselle tuolille pöytä oli liian korkealla ja jakkaralle liian matalalla. Ja mulle tietysti pitkänä ihmisenä liian matalalla kunnon työtasoksi.
VastaaPoistaPikkuhiljaa ollaan siellä, ihmiset alkavat ymmärtää. Kohta se on 80-luvun keittiöitä jotka ovat siinä asemassa (ja minä en voi varmaan koskaan ymmärtää miksi joku haluaisi kasarikeittiön ;). Lupaavalta toi teidän keittiö kulostaa!
VastaaPoistaJollekulle 80-luvun keittiöt ovat vielä joskus mummolan ihania keittiöitä ;) Rhia: mäkin olen asunut joskus 50-luvun kaksiossa, jossa oli huoneiden välinen läpikuljettava minikeittokomero. Siinä ei ollut minkäänlaista tuolin paikkaa, vaan piti syödä joko seisaallaan tai huoneen puolella, eikä opiskelijakommuunissa oikein tullut järjestetyksi kunnon ruokailutilaa. :P Mutta näitäkin vois korjata _osittain_ jos tahtoa löytyy: korottaa tasoja, poistaa se huono pöytä, tai se yksi alakaappi että saisi tuolin paikan.
VastaaPoistaTotta, osittainkin voi korjata, koska nuo kaapistot kuitenkin on ihania. Mutta ehkä kaikkein hurmaavimpia on ne todella vanhat keittiöt, missä on seiniin upotetut ruokatavarakaapit jne. Jostain syystä pidän eniten sellaisista seiniin upotetuista korkeista kaapeista, ehkä siksi että nää modernien kerrostaloasuntojen valkoiset kevytrakenteiset lastulevykaapit on jo niin nähty ;)
VastaaPoistaMeillä on muuten maalla kotona rintamamiestalossa 80-luvun (tai ehkä se on jo melkein 70-luvun) keittiö, murretunvihreillä kaapinovilla, ruskeilla pyöreillä muovivetimillä ja oranssilla väliosan levyllä jossa on pystyraidoitus. Äiti on suunnitellut sen uusimista jo pidempään koska se on niin kammottava. Ongelmaa vaan teettää hankalat mitat kun valmiskaapeista ei löydy sopivan kokoisia siihen tilaan. Ehkä patistan äidin noihin rakennusrompetoreille etsimään vanhoja kaapistoja sen sijaan :)
Ilman muuta äiti nyt rompetoreille! Mä en valitettavasti saanut vakuutettua yksiä ystäviäni siitä, että niiden ehdottomasti olis pitänyt säästää asuntonsa tummanroosa pikkuvessa 80-luvun alusta sellaisenaan ;)
VastaaPoista