Persikanvärinen trenssi ja keittiö, 1957

Olen tänään tehnyt mielestäni suurenkin sankariteon maalaamalla tulevan keittiömme katon. Päivän asu oli dyykatut vähän liian isot markettihame ja -paita, jotka ovat jo monen maalauskerran koristelemat, sekä mieheltäni lainattu Rymättylän Säästöpankin mainoslippis. Ette saa asukuvaa - tämä keväinen Hopeapeilin kansi ilahduttaa ainakin itseäni paljon enemmän: trenssi ja helmet! Oih! En omista persikanväristä trenssiä, mutta ehkä fuksianpunaisella voisi kokeilla samantyyppistä asua.

Samassa lehdessä oli myös keittiömainos. Harmi, että se on mustavalkoinen: voin toki arvailla, että kuvan Enso-keittiöön on ehkä valittu samantapaisia värejä, joita olemme sutineet oman, samalta vuodelta peräisin olevan keittiömme seiniin ja kaappeihin: kermaa ja turkoosinsinistä; ainakin olen usein tavannut seinämateriaalina käytettyä raidallista Enso-levyä juuri turkoosina.

Pahoittelut vinosta skannauksesta! Teksti alkaa vetoavasti näin: "Ennen olin usein apea ja allapäin. Sanoivat sen johtuvan kotiaskareiden kuormasta, vaikka viihdyinkin vanhassa keittiössäni ja työskentelin siellä mielelläni." Vanha keittiö esiintyy ilmeisesti yläkulman kuvassa, ja näyttää ihan kivalta nurkkakaappeineen. Mutta: "Nyt työt sujuvat kuin itsestään, sillä ENSO-keittiönkalusteet on pienintäkin yksityiskohtaa myöten niin käytännöllisiksi suunniteltu." Nurkkakaappi ei kyllä näytä kovin toimivalta, mutta muun keittiön huolisin muitta mutkitta kotiini.