tiistai 16. marraskuuta 2010

Kimalluksen aika

Joskus unohtuu, miten kivoilla kulmilla sitä oikeastaan asuukaan. Samassa talossa on osto- ja myyntiliike; ihan läheltä löytyy kolme kirpputoria, design-kauppoja, pari pukuvuokraamoa, joista toinen erikoistunut aikakausivaatteisiin - ja jopa yksi ihan oikea vintageliike.

Koska ajankohtaan nähden poikkeuksellisesti ulkona oli valoisaa, lähdimme kesken työpäivän pienelle lähiostoskierrokselle. Kotiin palasi kimaltavia tuliaisia.


Kotelomekko on hennon puuterinväristä, vähän roosaan taittuvaa kuosiinkudottua satiinia. Sitä pitää vähän muokata, ennen kuin se sopii, mutta tiedän, että tämä vaate pysyy sen jälkeen kaapissa vuosia. Ilonkiljahdusta oli vaikea pidätellä, kun se osui käteen rekillä.

Suklaanruskea neuletoppi on ohutta, pehmeää villaa ja arvatenkin twinsetin osa, joka on kadottanut parinsa historian pyörteissä. Helmikirjailut ovat ehjät ja vaate on jopa vuoritettu. Kaulurimaiset kirjailut ja mekon kuosin erottaa paremmin tästä kuvasta:


Päällimmäisenä on uusi lisäys joulukokoelmaani. 60-70-luvun muoviset joulupallot vetävät minua taianomaisesti puoleensa - ehkä muistan ne mummin joulukuusessa killuneet lapsen pään kokoiset saumalliset pallot? - ja nämäkin Weisteen pisarapallot alkuperäispakkauksessaan oli aivan pakko ottaa talteen, vaikka parissa näkyy käytön jälkeä.

Kauan ei menekään enää siihen, kun jouluhörsellykset saa kaivaa vintiltä esiin. Koska olen joulupuuhista niin lapsellisen innoissani, luvassa on lisää kimaltavia jouluaiheita, niin vaatetuksessa kuin muutenkin.

4 kommenttia:

  1. Oi miten kaunis kotelomekko! Tänään juuri hipelsin kangaskaupassa samantapaista kangasta, silkkisatiinia oli se ja turkoosinvihreää. En raaskinut ostaa kun on ulkomaanmatka tulosissaan =/

    VastaaPoista
  2. Kuosiinkudotuissa pilkuissa ja palloissa on sitä jotain. Kuten tarkemmin ajatellen kaikissa muissakin pilkuissa ja palloissa. :)

    VastaaPoista
  3. Täällä on aina kaikki niin kaunista ja ihanaa. :-)

    VastaaPoista
  4. Seuraavaan juttuun on tulossa inhorealistisia näkymiä meidän yhdistetystä työ- ja lastenhuoneesta.

    VastaaPoista