Syksyn lempiasu

Kaikki tietävät lempivaatteen käsitteen. Lempivaate on se tuttu ja turvallinen, johon on helppo pukeutua ja jossa näyttää aina hyvältä; sen alalaji ovat tietysti koti- ja mökkivaatteet, joihin on, krhm, vain helppo pukeutua. Lempivaate on pitkäaikainen ystävä, jonka hajoaminen herättää epätoivoa, koska sitä on lähes mahdoton korvata.

Lempiasu on lempivaatteen jalostettu muoto. Se on moneen kertaan testattu kokonaisuus, jonka tietää toimivan. Tämä on minun tämän syksyn lempiasuni:

1950-luvun helmiäisnappinen villajakku, Rauman Konttitori kesällä
mustavalkoinen erikokoisia pepitaruutuja sekoittava villahame, UFF pari vuotta sitten
käsilaukku, nauhakengät, huivi, korvikset, rintaneula kirppislöytöjä
punaiset mokkahanskat, taloyhtiön roskis

Olen hyödyntänyt tätä asua usein, kun on pitänyt näyttää vähän fiksummalta kuin onkaan muttei liian totiselta. Kuten vaikka Helsingissä käydessä (viimeksi tuntematon täti raitiovaunussa kommentoi: "Nyt on kyllä sukat oikeissa säärissä!") tai kirjamessuilla. Tai huvin vuoksi räntäsateisena sunnuntaina perheen kanssa Stockan Herkussa poiketessa.

Lempiasun tärkein ominaisuus on se, että se tuntuu itselle tehdyltä. Hame ja jakku ovat täsmälleen oikean kokoiset - tai jakku ehkä sen verran iso, että sen alle mahtuu tuskitta villatakki; syyskuussa se päällä näytti hoikemmalta, kun paitapusero riitti. Punaiset asusteet ovat ihanat, mutta asusta saa tarvittaessa virallisemman vaihtamalla ne hillitynsävyisiin - tai edes helmikorvakoruihin.

Jakussa on monta hauskaa asiaa. Se on merkkiä Stadion; lapussa lukee myös "Kungl. hovl. -AB Jap & Co., grundat 1863". En tiedä, onko tämä ollut jonkin Ruotsin valtion virkanaisen univormun osa - jotain univormumaista tässä on: kun kaveriksi pukee pilkullisen huivin ja punaisen hameen, tuntee itsensä lentoemännäksi. Koska se istuu vyötäröltä ja kellottuu hieman lanteille, sen kanssa sopii sekä kapea että leveä hame.

Ja takana piilee tällainen salaisuus:

Miten voikaan rusetti tuoda sylillisen flirttiä muuten aika arkiseen takkiin?