Harmaa mekko ei yllättäen ole vintagea, vaan ostettu 19,90 eurolla halpavaateketjun joulukalenteritarjouksesta neljä vuotta sitten. Aioin silloin pukea sen ystäväni häihin, mutta se tuntuikin liian pramealta, jäi käyttämättä ja on odotellut kaapissa siitä lähtien. Tekoturkiskaulus löytyi joskus Emmaukselta ja lienee ollut osa neuletakkia. Ompelin siihen satiininauhat ja sain talvisen juhla-asusteen. Kengät ovat samat kuin tässä ja hanskat on tavattu myös tässä.
Minun taidoillani ei ole kovin helppo kuvata valkoista kokonaan helmillä ja paljeteilla päällystettyä esinettä. Sellainen on iltalaukkuni, joka tuli parilla eurolla Huuto.netistä. Korvakorut ovat kotoisin VintagEijan aarrekammiosta, ne tulevat erikoisesti korvalehden päälle.
Ja kun on näin hienot koristukset, pitää myös tehdä jotain tukalle. Valintani oli beehive. Tukanlaiton tueksi olen hankkinut Vintage Hairstyling -kirjan, jossa on kohtuullisen helppoja(kin) kampausmalleja eri vuosikymmeniltä step by step -ohjeistettuna - suosittelen!
Aloitin sitomalla pyyhekuivan tukan poninhännälle päälaelle siihen kohtaan, johon tulisi beehiven korkein kohta. Se olisi tietysti pitänyt rullata, mutta en jaksanut, koska rullaustekniikkani on niin surkea. Poninhännälle kuivunut tukka osoitti kuitenkin oikeaan suuntaan, kun päästin sen irti. Erotin päälaelta pienen ponnarin, jonka tupeerasin ja käärin nutturalle - tähän sopisi valkki, mutta minulla ei ole pyöreää sellaista. Jatkoin erottelemalla hiuksista osioita, joita tuli kymmenkunta. Aloitin lähinnä nutturakohtaa, tupeerasin, käärin, kiinnitin pinnillä ja siloitin pinnan. Joka väliin hurjasti lakkaa ja välillä tarkistus niskapuolen siisteydestä. Viimeiseksi käärin paikalleen otsan suortuvat, nekin vähän yläviistoon, koska niin tehtiin beehiven kulta-aikana; nykyäänhän nutturakampausten otsaosio ohjataan usein korvaan päin.
Katsoin lopputuloksen peilistä.
Se ei näyttänyt paljon miltään.
Tarvittiin vielä jotain.
Kiinnitin tötterön ympärille kaksirivisien helmikaulanauhan helmipäisten hengettömien avulla. No nyt näytti juhlalta! "Oho, äiti, sä oot hienona", sanoi poika. Ja tältä näytti äitirinsessa lähtötohinassa yhdistetyn lasten- ja työhuoneen loputtoman kaaoksen keskellä.
Muotinäytös ja muukin Dressing Mimian show oli upea, mutta erityiskiitos meidän hääbiisistä suunnittelija Helena Heikkilän Hippapuku -merkin näytöksessä. Oi ihanuutta ja suloisuutta!
Aivan upea tuo mekko! Pistää pitämään mielessä, että halpisketjuistakin voi tehdä löytyöjä. Ja ihanan juhlava kokonaisuus :)
VastaaPoista-Virpi
Kyllähän niistä tekee, kunhan ei koske siihen kamalaan liukkaaseen polyesteriin tai heti nyppyyntyvään lötkötrikooseen.. Enää en kyllä oikeastaan osta vaatteita uusina, mutta tämä onkin neljä vuotta vanha, lähes vintagea siis jo ;)
VastaaPoista