Ettei päätä palelisi

On varsin kylmä. Itse asiassa en muista, että koskaan seitsemäntoista Turussa asumani vuoden aikana olisi ollut marraskuussa näin talvi. Se ei haittaa minua - paljon mieluummin tosi kylmää ja valkoista kuin märkää, pimeää ja kuitenkin aika kylmää. Ja onhan kunnon talvivaatteita.

Talvipukeutumiseen tarvitaan suurin piirtein seuraavat erityisvarusteet:

- puuvillaisia pooloja (kaiken alle, muutama erivärinen)
- villa/angorasekoiteneuletakkeja, 4-5 kpl erivärisiä
- täysvillaisia hameita, 4-5 kpl eri kuoseja, sekä a-linjaisia että kynämallisia
- villasukkahousuja, noin 3 paria (käytettäväksi niin, että alinna on ei-kutittavat sileäpintaiset sukkahousut)
- kauluri (kun takissa on karvakaulus)
- suuri virkattu villahuivi (kun takissa ei ole karvakaulusta)
- paksu takki, vähintään yksi (minulla on kaksi; toinen ilveskuosista tekoturkista, toinen ruskeaa villakangasta) ja

- karvalakki.

Minulla on kolme karvalakkia. Turkishatuista kai pitäisi puhua, mutta koska vaate on lapsuudesta tuttu, sitä kuvaavaa sanaa ei ole helppo vaihtaa. Asuin lapsuuteni pohjoisessa, ja aika monella lapsella oli karvalakki. Hyvä niin - muistan talvia, joina oli viikkokausia 30 astetta pakkasta.

Silloiset hatut, ainakin omani, olivat oikeaa turkista. Tahdon painottaa, että nykyiset karvalakkini ovat teddykarhua. En ole vegaani, mutta vintage-turkiksenkin käyttäminen tuntuu silti... ikävältä. Sitä paitsi tekoturkiskin on lämmintä; lämpimimmissä hatuissa on karvan alla vielä tikkikangasvuori.

Ylläolevan juhlalakin kuosi muistuttaa lähinnä ilvestä. Se on iso hökötys, jossa on lippa, ja jota todellakaan ei kehtaa pukea ylleen, jolleivät meikki, muu vaatetus ja pokka ole lujasti kohdallaan. Kun ovat, lakki näyttää lumikuningattaren asusteelta. Jos on karvalakkien käytössä aloittelija, tämä voi olla liian kova pala, toisin kuin arkilakkini.

Arkilakki on lyhyempikarvaista tekoturkista, pallomainen ja aika herttainen. (Kuvassa myös eilen mainitut Veronica Lake -kiharat.) Se lienee 1960-luvulta ja suunniteltu silloisten korkeiden kampausten mukaan; tämän alle mahtuu hyvin päälaella oleva sipulinuttura.

Karvalakki on parhaimmillaan silloin, kun talvikin on: kun on lunta, huurretta ja pakkasta. Eli juuri nyt. Vanhoja karvalakkeja löytää kirpputoreilta tähän vuodenaikaan helposti. Käykää hakemassa omanne. Sävyjä, malleja ja kuoseja riittää, eikä päätä palele.