keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Joulu joutuu

Meillä tuoksuu joulu. Ostin työprojektia (älkää kysykö) varten porkkanalaatikkoa ja lisäksi paistoimme lasten kanssa piparkakkuja. Ehkä vähän ennenaikaisesti, mutta piparkakkutaikina on halpaa ja käyttökelpoista askartelumateriaalia: sitä ei tarvitse sääliä ja säästellä, huonot leipomukset voi kaulita uusiksi ja yleensä kuitenkin jotain saadaan paistetuksikin.

Kaiken sivistyksen ja muun pintasilauksen alla olen jouluihminen. Olen kerännyt hienoja piparkakkumuotteja koko aikuisikäni - vaikka se ei järin katu-uskottava rokkiharrastus ollutkaan joskus 20-vuotiaana - ja löytänyt muun muassa kirkasvärisiä muovimuotteja, joilla itse leivoin lapsuudessani 70-luvun lopulla. Muutkin välineet ovat aika antiikkisia.


Talomme on vuodelta 1957, eikä keittiöremonttia ole sen jälkeen tehty. Tuohon aikaan kaapistoihin kuului leivinlauta, jota ei kai enää pidetä järin tarpeellisena, mutta joka ainakin meillä on kovassa käytössä joulun alla.

Piparkakkumuottejani säilytän Riihimäen Lasin viiden litran purkissa, jonka hankin joskus boolimaljaksi. Muottikokoelma karttuu vähän joka vuosi. Tänä vuonna päätin ilahduttaa poikaani näillä:


Jossain vaiheessa hipsin kyllä Art + Designiin ja ostan pari vintaasimuottia myös itselleni.

Joulun joutumista jarruttaa vähän se, että kauan kaihoamani Luma LS 63B -kynttelikkö, tällainen,


jonka vihdoin sain napatuksi Traderasta, onnistui särkymään heti saavuttuaan postissa meille. Valo syttyi, kun kokeilin sitä; sitten joko minä tai poikani väänsi yhtä kynttilää vähän turhan innokkaasti eikä valo enää sen koommin ole syttynyt.

Ihan hieno se tietysti ilman valoakin on.

2 kommenttia:

  1. Eiköhän joku sähkötaitoinen saa tuon kynttelikön taas toimimaan, jos kyse kerran oli vain kynttilän kääntämisestä. En edes usko, että kyse on kovin vakavasta vammasta :>

    Ja leivinlaudasta: en käsitä, miksei niitä pidetä tarpeellisina. Näppärin kapistus ikinä. Jauhojäämät voi pyyhkäistä pois muruharjalla, lauta kaappiin ja voilá, leivonnan jäljet ovat kadonneet!

    VastaaPoista
  2. Nimenomaan, ja laudan reunat estävät edes vähän taikinanpalojen ja jauhon sinkoilua ympäri huushollia. - Kynttelikön aion kantaa tuohon verhoomo Wäkkärään, he kunnostavat vanhoja sähkölaitteita. Toivon niin kovasti, että se tosiaan on vain pieni pintavaurio. Sitä tuntee itsensä kohtalaisen tyhmäksi, kun huomaa, että jaha, nyt se valo ei ENÄÄ sytykään...

    VastaaPoista