keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden päätös


Hyvää uutta vuotta, lukijat! Satakoon juhliinne futuristisesta lentokoneesta vapaavalintaista kuohuvaa juomaa ja kasvakoon hangella kärpässieniä!

Vuoden päätöstekstiin kuuluu paitsi vuoden parhaan kierrätyslöydön valinta, myös loppukommentti Kierrätyskeijut-kampanjasta; aloitetaan siitä. Minä, TildaAnna ja Hanna polkaisimme viime vuodenvaihteessa käyntiin pienimuotoisen projektin, jonka ideana oli olla vuoden ajan ostamatta uusia vaatteita. Mukaan tuli lopulta parikymmentä blogia, mikä kertoi, että tällaiselle on tilausta - ja niinhän kävikin, että Siivouspäivä aloitti loppukesällä oman Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjansa ja jatkaa nyt tämänkin pienemmän edeltäjän työtä.

Arvasin jo etukäteen, ettei hanke tulisi olemaan itselleni erityisen vaikea. Olin jo aloitusvaiheessa kurkkuani myöten täynnä (hintaluokaltaan minulle sopivien) valmisvaatteiden huonoa laatua, epämääräisiä tuotantotapoja ja tyylejä, jotka saavat vaatteen vanhenemaan ennen kuin se ehtii kaupasta kotiin. Alkuvuosi sujui hyvinkin sutjakasti, kerran muistaakseni piti ostaa vaihtoalusvaatteet matkalla liikuntaa harrastamaan. Lopetin kaupoissa kiertelyn, joten heräteostostarpeita ei syntynyt. Aikaa tuskin säästyi, sillä kirppisostoksista en luopunut. Kesäksi myös ompelin pari pukua kangasvarastostani.

Kesä toi mukanaan tiedon raskaudesta. Heinäkuun lopulla en enää mahtunut juuri mihinkään tavallisista vaatteistani, koska sekä vatsa että rinnanympärys olivat saaneet volyymia. Ramppasin paikallisia kirppiksiä läpi, selasin nettikirppiksiä ja löysin joitain siedettäviä äitiysvaatteita, joissa olen kulkenut koko syksyn. Olin suunnitellut, että ompelisin enemmän itse, mutta käytännössä aika ei työntäyteisenä syksynä riittänyt.

Uusina jouduin ostamaan äitiyssukkahousuja ja -alusvaatteita. Samoin nyt vauvaelämään valmistautuessani totesin, etten löydä kirppiksiltä imetyspaitoja tai ehdi napata nettikirppiksiltä mieluisia omassa koossani, ja ostin kaupasta (hui) pari perusmallia kotikäyttöön. Missään ostoksista en mielestäni kuitenkaan mennyt ylettömyyksiin, vaan hankinnat tulivat tarpeeseen ja etsin aina ensin käytettyä.

Ostin myös uutta perheenjäsenille joululahjoiksi. Tosin asioita, jotka olisi muutenkin pitänyt hankkia (sukkia, kylpytakki, pyjama jne.) ja jotka nyt vain oli hauska paketoida. Hankinnoissa suosin kotimaisia firmoja eli Nanso Groupia ja Vendiä, entistä Veikka-Neuletta, joka tosin jälkeenpäin asiaa tutkiessani paljastui nykyään virolaisomisteiseksi. No, Vendin tuotanto on nettisivujen mukaan Tallinnassa, ja EU:n sisällä pelataan samoilla säännöillä.

Raskauden edettyä en juuri ole ostanut itselleni vaatteita edes käytettyinä. On vaikea tietää, mihin mittoihin kroppa asettuu synnytyksen ja imetyksen jälkeen, ja toisaalta vanhat rakkaat vaatteet tuntuvat taas uusilta, kun niitä vähitellen saa käyttöön. Totta puhuen upeita vintagehelmiä ei edes ole osunut silmiin - paitsi alan liikkeissä, ja rahaakin olen koettanut vähän säästää.

Parhaat vintagelöydöt on nyt tehty vauvalle, jolle ei toistaiseksi ole ostettu yhtään mitään uutta. Hän perii isoveljensä vaatteet, joita olen ahkerasti lajitellut ja pyykännyt. Kirppiksiltä on ollut helppo löytää kivaa vaatetta pikkuiselle, kun puutteita on ilmennyt. Pinnasängyn patja pitää ehkä ostaa, tosin tuttavapiirissä huutelemalla on löytynyt yhtä ja toista tarvittavaa - mahdollisesti se patjakin.

---

Ja sitten toisenlaiseen vuosikatsaukseen. Viime vuoden paras kierrätyslöytöhän oli kodin hengetär Lilith Hiisku, mustanpuhuva, mutta rauhallinen ja ystävällinen maatiaiskissa. Lilli voi edelleen mainiosti, lähes yhtä paksusti kuin emäntänsä. Mutta vuodelle 2014 sattuikin kissaa suurempi yllätys; vielä vuoden vaihtuessa emme tienneet, että parin kuukauden päästä meillä olisi yli kymmenen vuotta haaveiltu ja suunniteltu kesäkoti. Tämä on ihan ensimmäinen kuva sieltä.


Ostimme siis 55 neliömetriä taustalla näkyvän kivitalon oikeasta päädystä, kaksi kerrosta ja lämmin kellari. Ensi töiksemme pääsimme luonnollisesti remontoimaan eli purkamaan. Se oli jotain, mitä emme ikinä aiemmin olleet tehneet, mutta onneksi oli mainio Petri, joka lainasi asiantuntemustaan ja moottorisahaa. Tällaisia asuja ja asusteita Hopeapeilissä nähdään harvoin!


Alin kuva on otettu kesäkuussa, jolloin muistaakseni jo yövyimme ensimmäistä kertaa. Kuvassa mukana myös naapurin koira. Nuo rumat paloportaat ovat edelleen paikoillaan, mutta lautakasa sentään on poistettu! Täältä näkee, miltä kesäkodin sisällä nyt näyttää. Vessa- ja keittiöremontit ovat pahasti kesken, mutta mitäs pienistä.


Mökillä ehdittiin viettää 40-vuotisjuhliani, jotka aloittivat kesän pitkän helleputken. Suuri osa siitä kuluikin omalla kesäkodilla, ahomansikoita ja mustikoita poimien, Kiilan rannassa uiden ja vieraitakin kestiten. Ensi kesänä sama uusiksi, vauva rintarepussa! Miten minusta tuntuu jo nyt, että vuoden 2015 paras uutuus (löydöstä ei tässä tapauksessa voine puhua) onkin uustuotantoa?

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Vaihtelua luvassa, monessa mielessä!

      Poista
  2. Ihania kuvia ja tunnelmia. Iloista uutta vuotta. <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos ajatustesi jakamisesta kuluneena vuonna! Joskus keväällä siis löysin blogisi, ja innolla nyt odotan, millaisia uusia päivityksiä tämä vuosi 2015 tuokaan muassaan. :) Hyvää uutta vuotta! t. Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää uutta vuotta, Lotta! Yhden Hopeapeilin uuden teeman voi ainakin arvata :)

      Poista