torstai 19. syyskuuta 2013

Ruskea-keltainen ja mustavalkoinen

mekko, jakku, kengät, vyö kirppislöytöjä
sukkahousut Lindex 

Halusin käyttää vaaleankeltaista vohvelikangasmekkoani vielä tämä syksynä ja kokeilla, miten se sopii jakun kanssa. Suunnittelin mustia asusteita, mutta minullapa ei olekaan mustaa jakkua, joka sopisi leveän hameen kanssa. Vaihdoin lennossa ruskeisiin, vaikka ulkoilukaveri tässä onkin mustavalkoinen.


(Note to self: ompele hameen taskuihin nepparit, niin saat siistimmän vaikutelman!)


Olen askaroinut viime päivinä minimipuvuston käsitteen kanssa (teoreettisella tasolla - minusta ei ole minimalistiksi), ja tajusin, että hyötyisin todella paljon mustasta tämän mallisesta jakusta ja näiden värisistä ruskeista kävelykengistä. Nämä teräväkärkiset rusettikengät ovat ihanat ja oikean väriset (ja olleet minulla kymmenen vuotta), mutta aavistuksen liian juhlavat tähän hameeseen.

5 kommenttia:

  1. Ruskea jakku on minusta vielä parempi kuin musta keltaisen leningin kanssa. Ihan nappivalinta! Itsekään en pysty minimalismiin, vaikka siitä joskus haaveilenkin.

    Oi, kisuli on ihan kuin minun rakas Siirini, joka on jo autaammilla hiirestysmailla. Kulki myös kiltisti valjaissa. Vein häntä ulos päivittäin. Mukavaa viikonloppua teille molemmmille!

    VastaaPoista
  2. Tämä kissi on tosi ulkoilumyönteinen. Haluaa kovasti pihalle, käy raapimassa puuta ja makaa vähän aikaa pensaikossa, ja sitten voi taas mennä sisälle. :)

    VastaaPoista
  3. Tulin vierailulle "aikuisten naisten blogien luettelon" kautta ja riemastuin, kun näin tutun talon! (hihii, tuli töpösti sanottua: kyllä blogikin on hieno!) Asutko sä tuossa talossa? Se on mulle nostalgisen rakas talo: ensin mummini asui siinä 8. kerroksessa ja sitten samassa asunnossa veljeni. Vieläkin muistan, miltä rappukäytävässä tuoksui, millainen oli vanhan hissin pyöreä puinen kahva, miten ensin yletyin vain tilaamaan hissin ja sitten lopulta yletyin painamaan 8.kerroksen nappulaakin ilman, että joku nosti, miten vanhan hissin lattia klonksahti, kun sille astui (ja jos piti kaiteista kiinni ja nosti jalat maasta, niin valo sammui :), miten jännä oli palo-ovi ennen mummin kerrosta, jos joskus kiipesi ylös (ja silloin piti kiivetä, jos meni yksin ilman aikuista, kun hissiin ei saanut alle 12-vuotiaat mennä yksin :) Ja Hiiskun neitien oven ohi oli jännä mennä, kun heissä oli "jotain", olivat "jonkun" hienon (kuolleen) runoilijan ystäviä... Ja ikkunasta saattoi katsella junia ja näki kauas. Voi voi. Kyllä siitä on aikaa!

    VastaaPoista
  4. PS. Selasin blogiasi pitkälle menneisyyteen ja löysin vuodelta 2011 keittiönne alkuperäiskuvat. Voi, ne olivat ihan niin kuin mummilla. Olen paljon leiponut sillä työtasolla :) Näissä keittiöissä oli muuten vielä 1970-luvulla kaupungin kaasu ja kaasuhellat. Meilläkin oli ollut vielä 1960-luvulla, mutta silloin olin vielä niin pieni, etten paljon helloista perustanut, mutta 1970-luvulla itsekin joskus sain "sytyttää" hellan ja se oli muka kovin jännää. Niitä ikkunan lähellä olevia kaappeja ei mielestäni mummilla ollut koskaan (siis niitä, jotka poistitte). Ainakin veljelläni oli siinä kohdassa pakastin. Ja lystikästä oli nähdä, millaisia joulukuusen koristeita teillä on: mummilla ja myöhemmin veljelläni oli nimittäin ihan samanlaisia kuusessaan :)

    VastaaPoista
  5. Hei Anonyymi! Olipa ihana lukea juttujasi meidän talosta! Mummisi on muuten varmaan asunut 9. kerroksessa, sillä palo-ovi on 8. ja 9. kerrosten välillä. Nyt blogia luettuasi varmaan olet päässyt siihen vaiheeseen, josta selvisi, että Hiiskun neitien asunto on tosiaan meidän nykyinen kotimme. Viihdymme täällä mainiosti, kunnioitamme kulttuurikodin perinteitä järjestämällä kotibil... ei kun ohjelmallisia kulttuuri-iltoja, ja Kaarlo Sarkian haamukin on kohdattu ;) Kaasuputken pääkin meillä on vielä keittiön somisteena. Olenpa iloinen, että pystyin tarjoamaan sinulle aikamatkan mummulaan! Voi kun itse törmäisin vastaavanlaiseen kokemukseen (Kemissä osoitteet Ilmarinkatu 6 ja Keskuspuistokatu 25, anyone?).

    VastaaPoista