tiistai 2. helmikuuta 2016

Ensi kesänä haluan...

Tarpoessani tänään loskassa rattaita työntäen, pojaltani lainaamani liian isot jokasäänsaappaat jalassa, aloin odottaa kesää. Talvi tuli ja meni, eikä sen takaisin tulemisesta ole mitään takeita enää ennen ensi tammikuuta. Yhtä hyvin voi lakata odottamasta talven paluuta ja siirtyä suoraan seuraavaan mukavaan vuodenaikaan.


Emme ole käyneet kesäkodilla kuukausiin, koska siellä on kylmä. Itse asiassa kylmimmillään yläkerran kamari oli mennyt pakkasen puolelle, nurkista vetää ja patterit (siellä on keskuslämmitys) olivat kylmenneet - eivät onneksi jäätyneet. Mutta nyt aloin ajatella mäntykankaan reunustamaa tietä, joka johtaa kesäkodilta uimarannalle, ja eritoten sitä yhtä paahteista kohtaa sähkölinjan alla, jossa aina lentelee laumoittain sudenkorentoja ja jossa viime kesänä poimin vadelmia, kun pikku L nukkui vaunuissaan.


Aloin miettiä koulun alkua edeltänyttä helteistä elokuun viikkoa, kun minä ja lapset onnekkaasti osuimme olemaan kesäkodilla. Kemiössä koulu oli jo alkanut, joten minä ja poika saimme pulikoida lähes autiolla hiekkarannalla lämpimässä, tyynessä vedessä. Pikkusisko nukkui taas, mutta ensi kesänä hän pääsee jo ihmettelemään rantaveden kiviä ja kalanpoikasia. Ensi kesänä, ajattelin, vien tyttäreni uimaan.


Aloin miettiä myös, mitä muuta ensi kesältä haluan - paitsi istua kesäkodin pergolassa ja siemailla parahultaisen viileää juomaa. On kevyesti sivuttu ajatusta, että lähtisimme pienelle ulkomaanmatkalle, mutta tällä hetkellä ei ole oikein tietoa, toteutuuko se. Mutta lähimatkailu, se kannattaa ja on mahdollista aina. Haluan käydä ainakin Loimaan rompepäivässä, joka harmillisesti on jäänyt väliin jo kaksi tai kolme kertaa, ja jollain mökkireissulla pakottaa kuskin kurvaamaan Alles Gute Vintagen kautta. Haluan tehdä pienen kaupunkiloman Suomessa muuallakin kuin sukulaisten luona, käydä vaikka Hangossa.


Haluaisin myös käydä huutokaupassa. En ole ikinä ollut sellaisessa, uskokaa tai älkää. Mietin tietysti aurinkoista sunnuntaita ja loputtomia sekalaisen romun aarrelaatikoita... Ja haluan viettää kaupunkilomaa omassa kaupungissani, käydä syömässä hyväksi tiedetyssä ravintolassa, jossa emme ole aiemmin käyneet, ja sen jälkeen lasillisella jokirannassa. Haluan pyöräni taakse istuimen pikku L:lle ja haluan ajaa pikkuruiselle seikkailulle leikkipuistoon, eväät mukana tietysti. Haluan syödä arkilounasta Rautatienpuistossa ja Puolalanpuistossa.


Haluan poimia mansikoita, mustikoita, vadelmia. Haluan ehkä istuttaa jotain pientä kesäkodin kasvimaalle, jotain hyvin helposti hoidettavaa, jota peurat eivät syö. Haluan viettää 42. syntymäpäivääni mukavien ja rakkaiden ihmisten kanssa, pitää ehkä puutarhajuhlat maalla. Haluan istua iltaa kaupungissa omalla parvekkeella, toivon trooppisia öitä.

Miten niin pimeä kausi kyllästyttää? Ai niin, Yyterissä voisin myös haluta käydä!


Mitä sinä haluat tehdä kesällä?

3 kommenttia:

  1. Minulla ksäkasvimaan suosikkeja ovat minisalaatin sekoitukset. Joutuvat nopeasti ja saa miksattuna ihanaa makuvivahteikasta salaattia.Toinen kestosuosikki on kesäkurpitsa ja kolmas suosikki on ruusupapu. Helppoja kasvattaa kaikki.

    Ihania kesäpäivän juttuja sinulla haavelistalla. Kesä tuntuu vielä jotenkin kaukaiselta. Tahtoisin päästä uimaan hiekkarannalle, marjastamaan, sienestämään. Ostin kyllä jo yhden kesä/kevät hameen, kukallisen tietenkin. Onko asukuvassa uimapuku vai rantamekko?Niin tai näin puukorut sopivat tyyliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papujen kasvattamista minäkin mietin, ovat kauniita ja hyvänmakuisia. Asukuva on otettu Yyterissä muutama vuosi sitten, ja siinä on 1950-luvulta peräisin oleva hameellinen uimapuku.

      Poista
  2. Minä haluaisin joskus kesällä ihan vain olla koko kesän tekemättä töitä. Ompelijalla se harvoin onnistuu koska hääpuku- ja juhlapukusesonki.
    Haluaisin myös matkustaa enemmän, sekä kotimaassa että ulkomailla.
    Haluaisin saada parvekkeesta vihreän pikkukeitaan asfaltin keskelle. Olen aika laiska kasvien hoitaja nykyään ja parvekkeemme on valitettavasti aika lämmin kesäisin. Sitä veden kantamisen määrää ei jaksa kukaan...

    VastaaPoista