torstai 23. huhtikuuta 2015

Kiiltokuvia

Kirjahyllyssämme valokuvalaatikon vieressä on toinen laatikollinen täynnä kuvia menneeltä ajalta. Vielä 1980-luvulla melkein kaikki tytöt keräsivät kiiltokuvia. Niitä ostettiin paperikaupoista, leikattiin kauniisti irti, vaihdeltiin ja arkistoitiin tarrasivuisiin valokuva-albumeihin. Kiiltokuvat tuottivat esteettistä mielihyvää, jonka vieläkin tunnen vatsanpohjassa asti, kun otan kauneimmat kuvani esille.

Ihan ensimmäisiä suosikkikuviani olivat prinsessat ja keijukaiset. Oikeanpuoleinen joutsenprinsessa oli pitkään kokoelmani ihanin kiiltokuva - tai "muisti", kuten Kemissä sanottiin. Sen taakse on kirjoitettu "Muisto"; en tiedä, mistä ja kenelle. Kiiltokuvat saattoivat kiertää pitkänkin lenkin omistajalta toiselle.


Nostalgian hyökyaalto seurasi myös näistä peilinmuotoisista kuvista, joita Facebook-palautteen perusteella moni muukin tyttö on aikoinaan ihaillut ja valinnut niistä suosikkinsa. Minun suosikkini on kai ollut sinipukuinen blondi, ainakin siihen kuvaan olen liimannut kiillettä koristeeksi.


Pieni ihana nukkuva vauvakissa! Kissakuvat sain jo alle kouluikäisenä, ja niistä rakkain on tuo vauva. Myös pullia tarjoava äitikissa ja laatikosta kurkistava pentu olivat mieluisia.


Halusin kovasti harrastaa hevosia ja pääsinkin muutamalle ratsastustunnille, mutta pääasiassa ihailin hevosia kaukaa. Ahmin hevoskirjoja ja keräsin hevoskuvia - myös kiiltokuvia. Hevosia minulla on vieläkin eniten. Suosikki kaikista taisi olla tuo kuvan keskellä oleva, jossa on kaksi valkoista hevosta aavikkomaisemassa.


Syy siihen, miksi kaivoin kuvat esiin nyt, on into sisustaa pikkutytön leikkinurkkaa. Hän on toki vasta pari päivää vaille kolmen kuukauden ikäinen, mutta onpa sitten oma nurkka odottamassa. Omaa nurkkaa kaavailen nimenomaan kesäkodille, jossa on tyhjillään tarkoitukseen sopiva komero. Kiiltokuvia kaavailen tauluiksi; meillä on muutama vanha koristeellinen pieni valokuvakehys, joihin sopisi juuri kiiltokuvan kokoinen kuva.


Mutta mikä kaikista hienoista kiiltokuvista? Nelikulmaiset nelkkaritkin olisivat opetustaulumaisen tyylikkäitä. Puusarja on ihan kokonainen, mutta jotenkin nuo kaalitkin ansaitsisivat pääsyn seinälle. Ruusukaaliaiheinen kiiltokuva!


Nelkkareissa on aivan oma viehätyksensä. Eläinaiheissakin on monta komeaa, ei vain pieniä ja söpöjä eläimiä. Tursas ja siipisaurukset seinälle, ehkä?


Laatikon pohjalta löytyi kaikenlaista muutakin: tarroja - muistaako kukaan muu enää Dollydolly-tarroja? ne olivat ihania - kirjepapereita, muistilappupapereita, vanhoja valokuviakin. Ehkä tulevaisuuden historioitsija ei saa paljon irti näistä pienistä paperinpaloista, jotka ovat kulkeneet mukanani muutosta toiseen, mutta itse olen onnellinen, että saan vielä selata niitä ja muistella lasta, joka joskus olin.

20 kommenttia:

  1. Ainakin meillä oli sääntö, että jos kiltsikka oli muisto, sitä ei tarvinnut vaihtaa. Myönnän, että kirjoitin suosikkikiiltokuvien taakse muisto ihan sen takia, etten joutuisi luopumaan niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, joku ei siis halunnut luopua joutsenprinsessasta - mutta luopui kuitenkin ajan mittaan.

      Poista
  2. Kiiltokuvia nähdessään aina etsii niistä jotain tuttua. Pitääkin näyttää tätä juttua meidän kiiltokuvien keräilijäneitokaisille. Noista heppakuvista ainakin saattaisi löytyä joku heille tuttu. Minä olen "vähän" vanhempaan polveen kuuluvana kiiltokuvia vielä liimaillut muistokirjoihin. Silti niitä vaihdeltiinkin, eli riivittiin sitten kirjasta irti ja sen näköisiä ne tosiaan ovatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se selittääkin, miksi jotkut vanhoista kiiltokuvista ovat niin repaleisia. Tarrasivuiset albumit olivat kiiltokuvaystävällisempi vaihtoehto :)

      Poista
    2. Näin tosiaan on. Mutta niistä puuttuu se muistovärssy:) Näytin näitä meidän pienemmille neitokaisille ja kissakuvat heillä kuulemma on kaikki. Kun toisella ei jotain ollut, niin toisella kuitenkin oli. Ja heppakuvista kommentti oli, että ne on varmaan melkein kaikki. Ja noista puista yms. arvelu oli että isosiskolla saattaa olla. Katsoin omat kaksi kirjaani, mutta yhtään samanlaista ei osunut silmään, vaikka monenlaisista aiheista sielläkin oli. Metsäntyttö

      Poista
  3. Olin ihan unohtanut koko "nelkkarit" -sanan! Minäkin olen vielä liimaillut muistokirjoihin. Sitten oli se vaihe, että taiteltiin esim. Aku Ankka -lehden sivut sellaiseksi haitarimaiseksi ja taitoksiin laitettiin kiltsikoita. Ja toinen laittoi oman vaihturinsa jonkun sivun väliin ja sai katsoa, mitä sieltä taitoksesta löytyy. Eli sokkovaihturia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihteluvihkojen taitoksissa oli myös "kassa", jossa oli kaksi sivua taitettu toisiaan kohti, ja jos siihen osui, piti joko jättää oma kuvansa ilman vaihturia tai sitten sai jonkun jättipotin, en muista kummin päin.

      Poista
    2. Ja meillä isäntä muisteli 60-luvun alusta sitä poikien touhua. Kuulemma Korkeajännityksen väliin laitettiin purkkakuvia tai postimerkkejä ja niitä vaihdettiin samalla periaatteella kuin tytöt kiiltokuvia.

      Poista
    3. Hauskaa, en tiennytkään, että pojilla on ollut vastaava perinne!

      Poista
    4. Ja isäntä sanoi, ettei hän tiennyt, että tytöt teki samoin:)

      Poista
  4. Satuin "eksymään" blogiisi toisen blogin kautta ja tulin jotenkin hyvälle tuulelle lukiessani postaustasi. Lämpimät muistot lapsuudeta tulivat mieleeni. Kovasti noita kiiltokuvia vaihdeltiin ja jaettiin muisoiksi. Harmittaan vaan, että myöhemmin "hurjassa nuoruudessani" lahjoitin kaikki kiiltokuvani serkulleni, joka sittemmin lahjoitti ne eteenpäin ja näin ovat muistot kadonneet :(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa herättää hyviä muistoja! Kiiltokuvat ovat monelle entiselle pikkutytölle selvästi tie takaisin lapsuuteen :) Monia näitä kuvia muuten on edelleen myynnissä, jos vaikka haluaisit taulumateriaaliksi niitä lempikuviasi.

      Poista
  5. Suunnittelin täällä juuri samaa Peppi pitkätossu kiiltokuvista:)

    VastaaPoista
  6. Voi näissä on niin monta tuttua kuvaa! Nuo prinsessat, kissat, hevoset. Mutta tuollaisia vihannes- ja puukiiltokuvia en kyllä muista. Dinosauruksista en ole ihan varma, jotain etäisesti tuttua niissäkin on. Meillä suosittuja olivat myös enkelit ja historiallisesti puetut rouvat, koirat ja muut eläimet sekä keijut ja joulupukki-aiheiset kiiltsut.
    Meillä kiiltokuvien vaihtelu ei ollut niinkään suosittua, mutta niitä kyllä liimailtiin toisten muistovihkoihin värssyjen seuraksi. Minulla on tallessa myös muutama todella vanha kiiltokuva jotka sain mummulta, hänen lapsuutensa aikaisia siis.
    Rakkain muisto- ja kiiltokuvavihkoni on edelleen tallessa, tosin siitä on aikojen saatossa kadonnut etukansi jonnekin. Siitä vihosta löytyy ainakin tuo joutsenen selässä ratsastava prinsessa. Ja olenpa ostanut myös aikuisena joitakin aivan uusia kiiltokuvia jos on kohdalle sattunut jossakin. Minusta ne ovat kyllä kauniita, usein kun ovat vanhan tyylisiä vaikka ihan uustuotantoa olisivatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on muutama äidin vanha kiiltokuva, ehkä 40-luvulta siis (äiti on syntynyt 1938). Ne ovat erilaista paperia kuin uudemmat, paksumpaa ja vähän mattapintaisempaa.

      Poista
  7. Oi joi, niin samat kiiltokuvat löytyy tuolta minun laatikosta. Vaikka paljon ihan lapsuuden juttuja on tullut hävitettyä niin nämä seuraavat mukana, en tiedä miksi.

    VastaaPoista
  8. Itse olen 2000-luvun lapsi, mutta kyllä näissä kiiltokuvissa on jotain vain niin ihanaa <3 Itse aina välillä katselen niitä mielelläni, kun niitä meiltä kotoa vielä joitakin löytyy :)

    VastaaPoista