maanantai 12. tammikuuta 2015

Odottavan aika on pitkä

On outoa olla näin joutilas, vaikka sille onkin hyvä syy. Enää ei ole paljon puuhaa tavallisten kotitöiden lisäksi; koti alkaa olla valmis uudelle asukkaalleen. Tänään olin työn sankari ja sekä pesin ja huollatin vaunut (yksi pultti rungossa oli viallinen) että löysin pinnasängyn ruuvit (11 12:sta, mikä on aika hyvä prosentti) ja kokosin sängyn - tosin väärällä työkalulla, kertoi mies, joka kiristi ruuvit loppuun sillä oikealla työkalulla. Kävin aikaa kuluttaakseni myös kahdella kirppiksellä, vaikkei mitään tarvitsekaan enää hankkia.

Odotan paitsi vauvaa itseään, myös erinäisiä muita asioita. Ennen kaikkea haluan takaisin kauniit sirot nilkkani. Odotan hartaasti, että muutkin kengät kuin eräät pötkövartiset saappaat mahtuisivat taas jalkaan. Olisi myös mukava käyttää leveähelmaisia pukuja näyttämättä epämuodostuneelta muumilta. Ja muitakin talvitakkeja kuin sitä yhtä, jonka ostin nimenomaan odotusajan takiksi loppukesän Uffin alesta ja johon alan olla lopen kyllästynyt niin kuin tällaisiin pakkovaatteisiin aina tympiintyy.

(kuva mbchills/Etsy)

Kaipaan kovasti myös sitä, että voin taas syödä vapaammin, esimerkiksi laskiaispullia vaikka kolme kerralla, jos maistuu - verensokerin vuoksi en ole juuri saanut herkutella hiilihydraateilla, niitä mainioita kotitekoisia vaahtokarkkejakin piti varoa. Sitten vielä odotusajan normaalit ruoka- ja juomarajoitteet; viinikaapissa odottelee pullo samppanjaa, ja toivon, että se on kylmässä, kun palaan sairaalasta.

(kuva mbchills/Etsy)

Ja olisi tietysti mukava myös pystyä kävelemään kuin ihminen eikä kuin rampa ankka, nukkumaan selällään ja vatsallaan, nukkumaan ylipäänsä ilman että jotain paikkaa heti kolottaa ja nousemaan tuolista ähkimättä ja puuskuttamatta.

Mutta ei tässä kauan enää voi mennä. Ajan voi tietysti käyttää hyödyksi vaikkapa katselemalla Etsystä näitä vanhoja pehmolelun kaavoja.

8 kommenttia:

  1. Todellakin viimeiset odotuspäivät ovat pitkiä. Toisaalta voi olettaa, että tilanne muuttuuu hetkenä minä hyvänsä. Ja vaatteet ovat juttu, johon odottaa saavansa vaihtelua ja hienolta tuntuu kun voi jotain entistä pukea taas päällensä. Vaikka odotetuin onkin se uusi ihminen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lähtölaskenta on alkanut, mutta vielä täällä kokonaisena kärvistelen :)

      Poista
  2. Voi toit kuvauksella muistot mieleen. Loppuraskaus on tosiaan aikalailla odottamista ja uni ym saattaa häiriintyä, kun vatsa on tiellä. Muistan kuinka itse himoitsin graavilohta ja mätiä ne, kun ei olleet raskaanaolevalle sallittuja.

    Oman kehon muuttuminen on aika valtaisaa ja sitä ei voi hallita raskaana ollessa. Ymmärrän ettei asukuvat tässä vaiheessa innosta. Odottelin kyllä kuvia mainitsemistasi villakangasmekoista. Minusta se punainen mekko oli kaunis.

    Imetysaikana rintojen suojaus on tärkeää varsinkin kylmällä säällä. Kesällä voisi takkimekot toimia tai hame ja paitapusero. Ehkä napitettava golleketakki olisi kanssa kätevä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä graavasin itse jouluksi lohta kalakauppiaalta ostetusta palasta, joka ei koskaan ollut käynyt vakuumipaketissa. Hiukan työlästä, mutta oli herkku, jota tosiaan arvostin! - Voin katsoa, jos vielä ilkeäisin ikuistaa sen harmaankin villamekon asukuvaan, pitää tämä viime vaiheen vatsa kuitenkin dokumentoida.

      Poista
  3. Hei ja hyvää alkanutta vuotta! Kaikkea hyvää koko perheelle. - Teillä on kissa. - Oletteko sitä valmentaneet vauvan tuloon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos samoin! En oikein tiedä, miten kissaa varsinaisesti valmentaisi, mutta tänään se on ottanut nokoset vauvan vaunuissa... pinnasängyn päälle hankitaan kissaverkko nyt aluksi. Pitää sitten sairaalasta tuoda kissalle haisteltavaksi joku vauvalla ollut rätti, niin kai ainakin koirien kanssa toimitaan.

      Poista