lauantai 17. syyskuuta 2011

Urheilupuistossa, eli: Itselaukaisun ilot

Lapsen urheiluharrastus tapahtuu mukavassa paikassa: Paavo Nurmen stadionilla tai sen välittömässä läheisyydessä Turun Urheilupuistossa. Puisto rakennettiin kallioisille mäille ja vihittiin käyttöön vuonna 1893. Puisto on siis jo vanha, ja siellä on paikoitellen viehättävää vanhan villiintyneen puutarhan tunnelmaa lampineen, polkuineen ja luonnonmukaisine maastonmuotoineen.

Otin kameran mukaan harjoitellakseni itselaukaisuominaisuuden käyttöä samalla, kun lapsi urheilee. Tulokset olivat vähintään mielenkiintoisia, vaikka puistosta löytyi useita suurin piirtein oikealla tasolla olevia jalustoja (roskiksia). Katsokaa, ilman päätä!



Nätti tausta, mutta jotain puuttuu. Ja kun melkein koko setin sai kuvaan, tarkennus oli taustassa eikä kohteessa. (Jos joku osaa neuvoa, miten tämän välttää, otan oikein mielelläni neuvot vastaan!)



siniharmaa 50-luvun jakku viime vuonna Rauman SPR - viime syksyn suosikki, jonka aika on taas
roosa 70-luvun leveähelmainen mekko Huuto.net pari vuotta sitten
rusettisukkahousut Lindex
nauhakengät viimevuotinen kirppislöytö

Mutta on siellä kaunista, ihan keskellä kaupunkia. Veden pinta tyyni, kevyesti syksyn sävyjä luonnossa.

7 kommenttia:

  1. Itekin joudun useasti turvautumaan itselaukausimeen,kun edes rakas avokkini ei ole innostunut kamerankäsittelyyn! :D

    VastaaPoista
  2. Joo, ja parempi päätön bloggaus kuin ei bloggausta ollenkaan :D

    VastaaPoista
  3. Mun kamerassa on se ongelma että kun pistää itselaukaisun päälle niin kamera tarkentaa siihen kohteeseen joka kamerassa näkyy kun itselaukaisun painaa päälle, eli ei suinkaan minuun koska en ole kuvassa nappia painaessani. Pyrin välttämään tätä siten että etsin kuva-alalta kohteen joka on samalla etäisyydellä kuin missä itse seisoisin/istuisin kameran lauetessa ja tarkennan siihen. Näin saan tarkennuksen suurinpiirtein sinne missä sen kuuluisikin olla. Sun kamerassa saattaa olla samanlainen ongelma.
    Joskus olen kokeillut myös manuaalitarkennusta mutta sillä tarkennuksen saaminen on kyllä aikamoista arpapeliä. Itselaukaisulla yleensäkin kuvien ottaminen on hakuammuntaa. Käytän sitä usein (koska en omista kaukolaukaisinta) ja yleensä joudun ottamaan kuvia 10-30 että saan edes yhden onnistuneen. Kaikkein helpointa olisi jos olisi se kaukolaukaisin. Silloin tarkennuksenkin saisi paremmin kohdilleen. Kamerajalusta auttaa sitten taas tuohon kohdistukseen, sillä kun on helpompi säätää tähtäystä kuin roskiksella :D

    VastaaPoista
  4. Rhia, kiitos vinkistä, juuri noin alan toimia! Joku puunrunko johon nojata voisi olla hyvä sijaistarkennuskohde. Jalustaa mulla ei ainakaan vielä ole, se on ollut jonkin aikaa ostoslistalla mutta homma on kaatunut siihen, etten ole saanut päätetyksi millaisen ostaisin.

    VastaaPoista
  5. Joo, puunrunko tai penkki on hyvät tarkennuskohteet. Tosin pitää siinäkin muistaa että sitten kun menee itse siihen eteen seisomaan/istumaan niin tarkennus on aavistuksen pielessä, mutta ei se haittaa jos rajaus on aika reilu. Sitten jos yrittää ottaa tiukasti rajattuja lähikuvia voi tarkennuksen kohdilleen saaminen olla vaikeampaa.

    Ei sillä jalustalla oikeastaan ole muuten väliä millainen se on, kunhan se on tarpeeksi korkea ja että kameran kiinnitys jalustaan on helppokäyttöinen. Mulla on kaksi jalustaa ja isännällä yksi. Kaikki on jotain halpisjalustoja mutta ihan käyttökelpoisia vaikka jokaisessa on jotakin huonoakin. Tärkeintä minusta on että kameran kiinnitys jalustaan on nopea ja helppo. Isännän jalusta on kaikkein korkein ja muutoin näppärin, mutta kameran kiinnittämiseksi pikaistukkaan tarvitaan ruuvimeisseliä. Omissa jalustoissani tämä on hoidettu vähän yksinkertaisemmin ja helpommin, mutta ne taas ovat matalampia.

    VastaaPoista
  6. Ruumiinosattomuudesta puheen ollen: mun kädettömyytein vaatii välillä viitisenkymmentäkin räpsäkettä, osuakseen kerran tarpeeksi lähelle sitä, mitä ajattelin (tai sitten jotain muuta kivaa). Podin pitkään kamerakammoa, kunnes lopulta päätin, ettei tarvitse olla hyvä - pitäähän ihmisellä joku harrastus olla! Kammo tosin ilmenee edelleen kameran eteen joutuessa omituisina, lasittuneina ilmeinä. Tai sitten vain näytän aina siltä.

    Tämänkertainen otsikko muuten saattaa tuoda Hopeapeiliin yllättyneitä, mahdollisesti pettyneitäkin surffailijoita ;)

    VastaaPoista
  7. Carita, otsikko ei ole ihan sattuma, tosin sitä yllättynyttä yleisöryntäystä en ole havainnut ;)

    VastaaPoista