Hopeapeili täyttää vuoden!

Synttäripäivä! Tasan vuosi sitten, asiaa muutaman viikon haudottuani, rohkaistuin perustamaan julkisen areenan vintage-pohdinnoilleni ja -kuvilleni, joita olin julkaissut naamakirjassa kavereilleni jo jonkin aikaa. Perustin blogin, koska halusin harrastuksen, jossa rakkauteni kaikkeen vanhaan yhdistyisi mahdollisuuteen kirjoittaa vapaasti tämän alan kiinnostukseni kohteista - kirjoitan työkseni, mutta työaiheet liikkuvat usein elämän vakavammilla alueilla.

Visuaalinen puoli taas arvelutti. En ole kovin hyvä kuvaaja, malli enkä varsinkaan kuvankäsittelijä. Alussa kamerakin oli huono; viime tammikuussa se hajosi kokonaan ja tilalle tuli vähän parempi, mutta sekään ei valitettavasti käsittele kuvia puolestani. Eikä valitse kuvauspaikkoja; tässä ollaan kirkkaassa syysvalossa samassa puistossa, joka on tullut vuodessa jo aika tutuksi.

Synttärin kunniaksi somistin vyön kangasruusulla ja valitsimme ihan uuden kuvauspaikan, kauniin ovisyvennyksen lähimaastosta. On muuten aika tuulinen päivä!

 

Asun kaikki osat ovat löytöjä ihan tavallisilta kirpputoreilta; hame on ollut minulla ainakin viisi vuotta ja käytän sitä ehkä eniten yksittäisistä vaatekappaleistani.

Seuraavan kuvan tarkoitus on näyttää (paitsi kauniisti laskeutuva hameen linja, myös) kampaus sivusta. Tänään nimittäin ylitin oman ennätykseni pikakampausten sarjassa, kilpailulajina laatu.

Tällainen 60-luvun alun perusmakkara on niskassani.

Makkara syntyi suurin piirtein näin: 1. tupeeraa hiukset kevyesti sivuilta yläviistoon taakse; 2. kokoa kaikki poninhännälle niskakuopan kohdalle, suurin piirtein sileästi; 3. ala vääntää poninhäntää suunnaten kohti päälakea; 4. kun ollaan päälaella, käännä jäljellä olevat hiukset makkaran alle piiloon; 5. kiinnitä monenmonella pinnillä ja runsaalla lakalla.

Olen aika tyytyväinen suoritukseeni. Tätäkään en olisi vuosi sitten blogia aloittaessani osannut! Hauskaa viikonloppua, ja muistakaahan että puoleenyöhön saakka voi vielä osallistua arvontaan!