Vaihda tukkaa

En tiedä, miten yleistä on peruukkien käyttö nykymaailmassa, kun hiusväreillä voi tehdä ihan mitä tahansa. Mutta vuonna 1962 ne olivat, Eeva-lehdessä julkaistun käännösartikkelin mukaan, suurta muotia newyorkilaisten valokuvamallien keskuudessa: tyttö saattoi peruukin avulla pitää omat pitkät hiuksensa, vaikka kuva vaatisi mallilta lyhyttä kampausta. Tässä valikoima peruukkeja Sara Dolley -nimisen mallin työvälineistöstä. Oma tukka on alinna oikealla.

Peruukkeja käytettiin yleisesti Suomessakin vielä 70-luvulla. Meilläkin oli yksi, tummanruskea ja lyhyt; minulle ei koskaan selvinnyt, kuka sitä oli käyttänyt ja missä. Muistan lukeneeni, että peruukkeja käytettiin likaisen tukan päivinä, jos pesumahdollisuutta ei ollut. Käyttötarkoitus tuntuu nykyisin hassulta ja kokoperuukki muutenkin ajastaan jääneeltä, teatterimaiselta jutulta, mutta irto-otsatukasta olen silloin tällöin haaveillut.

Vaikka mikä ettei sitä joskus voisi olla platinablondikin, jos se järjestyisi tilapäisesti vips vain ilman peroksidia. Hmm...