Tanssiaisasu ja Turku Vintaasin tunnelmia

Huh, olihan ilta! Vaikka olen tanssimisessa kunnostautunut pitkän elämäni (heh) varrella usein, täytyy sanoa, että eilisiltana pyörivät helmat harvinaisen monta kertaa. Tästä on kiittäminen Turku Vintaasin mainioita dj'tä, joiden tyylisuunnat vaihtelivat vanhasta suomidiscosta klassisempaan iskelmään, sekä 50-luvun iskelmää ja jazzahtavia klassikoita soittava bailubändi Salvador Rio, josta tekee mieli käyttää vintaasia laatusanaa yliveto.

Päivän - tai illan - asu oli tällainen.

Kåren, Åbo Akademin ylioppilaskunnan talo ja illan tapahtumapaikka, on hyvin kaunis monine siroine 50-lukulaisine yksityiskohtineen. Ensimmäisen kuvan haltioitunut ilme johtuu siitä, että katselen tätä plafondia heijastavine metallilevyineen.

Ja otetaanpa värien vuoksi vielä sama salamavalon kanssa ja niin, että kengätkin näkyvät.

1950-luvun leveähelmainen cocktail-puku löytyi kesällä Uffilta samalla käynnillä kuin tämä iloinen mekko; kieltämättä olin silloin tyytyväinen saaliiseen. Puku on kaksikerroksinen; alla on violetti-viininpunainen (en tiedä tälle värille nimeä! vaalea munakoiso?) brokadin tyyppisesti kuosiinkudottu kangas ja päällä kevyt ja laskeutuva musta tylli. Kengissä, mieheltä lahjaksi saaduissa 80-luvun rusettiavokkaissa, on tappokorot, mutta niin niillä vain helmoja pyöriteltiin aamuyöhön asti. Mustat saumasukat, korut ja clutch-laukku ovat olleet minulla iät ja ajat - muistaakseni jo ennen lapsen saamista, ja hän täytti juuri seitsemän. Vintagepukeutumisessa on se erinomainen puoli, että hyvät jutut eivät vanhene!

Myyntipöytiäkin oli. Ihme kyllä en ostanut mitään, mutta Turun tapahtumaksi tarjonta oli erinomaista: taisi olla peräti seitsemän (vai kahdeksan?) myyjää.

Ja tällaisen komistuksen kanssa sain viettää iltaa.

Mies suosi Suomi-vintagea, puku on Tuomen, paita Pallon. Art deco -kuosinen kravatti on Commodoren, mihin sanoi eräs miestuttava: "Niin kuin parhaat kravatit aina ovat." Kävelykepistä irtosi monta hauskaa juttua.

Ja kerrotaanpa vielä sekin ilouutinen, että ensimmäinen ihan itse kokonaan tekemäni kirja on ilmestynyt! Syöminen ja ruoan kanssa läträäminen on pitkään ollut rakas harrastukseni, ja oli kai vain ajan kysymys, koska se muokkautuu kirjaksi asti, kun kerran ansaitsen elantoni kirjoittamalla. Sata ruokaa tähteistä -kirjaa voi ihailla vaikkapa täällä. Kuriositeettina mainittakoon, että takakannen kirjailijakuva on aiemmin julkaistu Hopeapeilissä: se on tämän postauksen ensimmäinen asukuva.

Hauskaa viikonloppua myös teille kaikille lukijoille!