perjantai 22. heinäkuuta 2011

Hietaa hiuksissa

Pori on hieno matkailukaupunki. Käymme siellä joka kesä - mieheni on sieltä kotoisin eli siellä on lasten mummula - ja joka kerta jää outo tunne, että olisi viihtynyt pitempäänkin. Elegantteja vanhoja kulttuurikaupunkeja tai kaukomaita harrastavalle matkailijalle ajatus on ehkä outo, mutta joskus olen miettinyt, että mikä tahansa suomalainen kaupunki on kesällä hieno matkakohde. Pori ei ole ollenkaan pahimmasta päästä. Päinvastoin.

Joka kesä on käytävä ainakin Yyterissä. Suomen pisimmän hiekkarannan ja ainutlaatuisen dyynialueen kupeessa sijaitseva Kaanaan näkötorni, hassu mutterimainen rakennus, on valmistunut 1963. Se on vastikään remontoitu ajan henkeä kunnioittaen ja siistin oloinen. Ja sieltä näkee kauas. 

(kuva lainattu Tornit-nettisivulta)

Perhealbumissamme on söpö kuva, jossa vuonna 1938 syntynyt äitini poseeraa taaperona Yyterin hiekoilla. Yyteri nousi muodikkaaksi matkakohteeksi viimeistään 1920-luvulla, kun rantaelämästä, uimisesta ja rusketuksesta tuli ylempien yhteiskuntaluokkien muoti-ilmiö. Yyteri on moneen kertaan kaupallistettu, mutta se on yhä hämmästyttävän hieno paikka (ja Rolling Stones esiintyi siellä juhannuksena 1965!). Itse rantamateriaali ei ole hiekkaa, vaan hienojakoisempaa hietaa. Se tuntuu taivaalliselta jalan alla, mutta lentää pienenkin tuulen mukana joka paikkaan - joten tälle retkelle ei huolittu järjestelmäkameraa mukaan. Kuvituksena siis vain yksi pikainen kännykkäräpsäys, jossa kulmat turhan kurtussa. Pahoittelut.

(mutta eiks vain olekin hieno uimapuku?)

Yyterin lisäksi Porissa on muitakin hienoja luontokohteita. Kokemäenjoen suiston lukuisista luodoista tutuin lienee Pori Jazzista tuttu Kirjurinluoto, mutta sen takana on lähes luonnontilaisia alueita ja pittoreskia vanhaa huvila-asutusta. Polsaluodon luontopolulta paljastui kuohuvan mesiangervomeren ja kypsää satoa kantavien vadelmapuskien lisäksi hauska vaijerilossi. Suiston juopien ja rehevän pensaston tunnelma sai ajattelemaan trooppisille joille sijoittuvia elokuvia.



Toki kävimme myös kaupungilla. Kylttisatoa keräsin, taas.



Kauppahalleissa on käytävä aina. Porissakin on sellainen, vaikka moni muu suomalainen kaupunki on menettänyt omansa. Huomatkaa ruutulattia - ja alkanut satokausi.




Kirpputorejakin kierrettiin. Parhaat löydöt tulivat tällä kertaa Porin Syöpäyhdistyksen Fiinitorilta, jossa tämän viikon ajan oli tarjouksena kassillinen vaatteita kuudella eurolla. Ihan vieressä sijaitsevassa Hyllymeressä taas myydään vanhan nappi- ja tilpehöörikaupan varastoa - kanttinauhoja, lettinauhoja, brodyyreja, hiuskampoja, muovivöitä ja loputtomasti nappeja.


Satakunnan Museo taas on aina hauska, museoksi eläväinen paikka (ja 30 asteen ulkolämpötila huomioon ottaen mukavan viileä). Kesän näyttelynä 14.8. saakka on Pori, kesä ja kamera, joka esittelee kaupunkikuvia 50-70-lukujen Porista. Kuvia löytyy myös näyttelyn blogista!

Jos lisää Pori-vinkkejä halajaa, kannattaa tsekata Nopsa Travelsin Porin parhaat -reitti. Ymmärrättekö tämän kaiken jälkeen, miksi jäi sellainen olo että kauemminkin olisi viihtynyt?

4 kommenttia:

  1. Minäkin olen naimisissa entisen porilaisen kanssa ja kaupunki on tullut vuosien saatossa tutuksi. Nykyään myös lapseni mummula on Porissa, joten siellä tulee käytyä tiuhaan.

    Pidän Porista, enkä aina ihan ymmärrä sitä miksi paikalliset niin kovasti kotikaupunkiaan mollaavat. Yksi asia Porissa on yli kaiken: murre ja sen mukana se mahtava, kuiva, piikittelevä länsisuomalainen huumori. Se on minun makuuni.

    VastaaPoista
  2. Porissa on myös helppo yllättää ihmiset - kuten esimerkiksi kauppahallin erinomaisen kotiruokapaikan myyjä - kiittelemällä vuolaasti tapaan, joka ei ole paikallisille tyypillinen ;)

    VastaaPoista
  3. Elina varmaan saa tarpeekseen sitä porilaista kuivaa huumoria kotona, eikä siksi mainitse sitä erikseen. :)

    VastaaPoista
  4. Niin ja sen verran vielä että Kaanaan näkötornin on suunnitellut Olof Küttner, joka oli käsittääkseni Porin kaupunginarkkitehti 60-70-luvuilla (Jaakko Laaksovirran jälkeen) ja suunnitteli myös Satakunnan museon. (Joka nyt ei ehkä ole ainakaan ulospäin mikään kehumisen arvoinen rakennus. Hienot ne sisäportaat silti.)

    Unohdit muuten mainita Kaanaan näkötornin kahvilan. Ihan jees, olisi pitänyt pikkuveljeltä kysyä, oliko pekonileipä hyvä, mehän syötiin vaan jätskit. :)

    VastaaPoista