Etelä-Savossa

Terveisiä Saimaan rannoilta! Vietimme täyteläisen kolmen päivän miniloman uiden järvissä, ajellen niiden välissä ja tutkien paikallisia kaupunkeja. Matkan pisin etappi oli junakyyti kotoa Savonlinnaan - aamuvarhain kun lähdettiin, ehdittiin perille iltapäivällä juuri sopivasti niin, että kirpputorit olivat vielä auki. Erityiset suositukset Pelastakaa lapset ry:n kirppikselle, jossa oli järkevä hinnoittelu - pussillinen vaatteita viisi euroa. Pussi tarkoitti ruokakaupan muovipussia, johon mahtuu aika monta vaatetta. Pari 50-luvun löytöä, 60-luvun korkeavyötäröiset bikinit vyöllä, paljon 70-80-lukujen retroa 40-50-lukutyyliä ja jokunen sekalainen tyylikokeilu - hieno saalis, josta tarkemmin tulevien asukuvien yhteydessä...

Illaksi ajoimme Rantasalmelle leirintäalueelle. Camping-kulttuuri ei tullut minulle lapsena tutuksi eikä perheessäni ole aikuisiällä ollut autoa, joten tämä kaikki oli ihan uutta. Rantasalmen Lomakylä oli paitsi äärettömän edullinen, myös aivan yhtä idyllisen rauhallinen kuin mainoskuvissaan.

Olimme kuvan mökkirivistön toiseksi ainoat asukkaat. Ilta-aurinko paistoi rantalaiturille, putket ja mesiangervot kukkivat. Viehätyin myös vanhasta mökkikyläarkkitehtuurista; näiden lisäksi tarjolla oli myös isompia pulpettikattoisia mökkejä. Yhteiskeittiön astioissa tietysti Sarvista. Hippi tykkää.

Aamulla herättyämme ajelimme ensin Rantasalmen keskustaan, jossa on parikin kirpputoria - vain toinen oli auki, mutta onneksi sentään se. Iloinen yllätys oli kylänraitilta löytynyt, vanhassa hotellikiinteistössä toimiva maatilatori-kahvio, jonka kauniille portaille poikamme pehmopupu istui levähtämään.

Rantasalmelta ajelimme Varkauteen, jossa tuttavan suosituksesta uimme Kämärin uimarannalla ja lounastimme Varkauden kotiseutukeskuksessa sijaitsevassa ravintola Tyyskänhovissa. Kauppakatu oli ihastuttavasti kolmikerroksisena säilynyt, tunnelmallinen vanhan ajan kauppalan pääkatu. (Neljä kirpputoria.) Tässä se näkyy näkötornista.

Hienot värit, eikö!

Lounaspaikassa meitä kuvasi poikamme. Tämä menköön myös asukuvana, koska niitä ei reissussa otettu. Minnihiirirusetti oli spontaani, kirppikseltä löytyneen kreppihuivin inspiroima idea, joka sopikin hellepäivään hyvin.

Varkaudesta ajelimme yöksi Anttolaan, Lakeistenrannan leirintäalueelle. Siellä oli huomattavasti vilkkaampaa kuin Rantasalmella, mutta yhtä kaikki saimme rauhassa poimia aamiaismustikat mökin takaa mäntyrinteeltä. Viimeisen päivän käytimme Mikkelissä, jonne lähtiessä pysähdyimme näköalakahville jyrkkätörmäisen salmen rannalle.

Poikani kuvasi koko reissun ajan autoja (on hauskaa, miten kuusivuotias innostuu kamerasta!), minä liikkeiden mainoksia. Tässä sarjana Varkaus, Mikkeli (upotettu katukäytävään), Mikkeli.

Ja muistaako joku vielä Sor-Bits -purkan? Anttolan antikvariaatissa siitä on jäljellä muistuma.

Kotiin palattuamme olimme uupuneita, mutta äärettömän tyytyväisiä. Löytyi paljon ihmeteltävää ja tutkittavaa, eikä kaikkea edes ehtinyt tässä ajassa nähdä: olisimme voineet olla matkalla pitempäänkin. Samaa mieltä oli onneksi myös ystävämme ja kuskimme, jonka kanssa päätimme lähteä reissuun ensi vuonna uudestaan.