keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Nuoren kodin perusastiasto, 1967

Selasin pitkästä aikaa lehtiarkistoani, ja Kotiliedessä vuodelta 1967 pohdittiin kodin perustamista. Astioiden hankinta oli sarjan viides osa - olisi hauska tietää, mitä teemoja ne muut käsittelivät. Halusin poimia astiajutun kuvat tänne, koska niissä esiintyy nyt niin muodikasta kuvioitua Finelin emalia! 

Ensimmäisen kuvan kattiloiksi on valittu Esteri Tomulan Vegetat. Astioina on Kiltaa ja Marimekon Vaakaraita-laseja.


Toinen, rustiikiksi mainittu vaihtoehto sisältää sirokuvioiset Neptun-kattilat, mutta astiat ovat ronskia Ruskaa. Kahviastiasto on ruskeaa kukallista Rosmarinia. Huomatkaa myös aterimet; Bertel Gardbergin Lion de Luxet. Pidän tiikkivartisista aterimista, mutta melkein aina ne on pesty pilalle, kun niitä kirppikseltä löytää. Sen sijaan kukkopillit jättäisin tästä pois.


Puna-musta-valkoinen kattaus tuntuu edelleen rohkealta. Siinä on punaiset Neptun-kattilat, iki-ihana Tatti-kulho ja juomalasit Marimekon Rönsy-sarjaa. Valkoisten astioiden mainitaan olevan Arabian valmistamia, mutta sarjan nimeä ei mainita.


Viimeinen kattaus esittelee nuorenparin teeastiaston, sillä "yleensä koko teenjuontikulttuuriin pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota". Teeastiasto on Valencia ja pöytäliina Maija Isolan Medusa. Hyvin dramaattista!

Minä pidän eniten Kilta-vetoisesta yhdistelmästä, Kiltaa meillä onkin käytössä jonkin verran. Mikä on sinun suosikkisi?

13 kommenttia:

  1. Ihanat nämä kuvat! Itse liputan (tietenkin) Killalle, mutta myös valkopunainen kattaus miellyttää kovasti. Valencia-teeastiasto kelpaisi toki myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakaan ei vielä sydän syki Ruskalle, vaikka varmaan sekin aika vielä tulee. :)

      Poista
  2. Minustakin ylin kuva on niin sanotusti kestänyt parhaiten aikaa. :) Silti jotenkin tykkään Valenciasta, jota meillä oli lapsuudenkodissani. Tuo Ruska ja muut samanaikaiset ja -tyyliset astiat ovat niitä, jotka nyt kuormittavat kierrätyskeskuksia. :( Olenkin joskus ajatellut, että ehkä tarvitaan seuraava sukupolvi, ennen kuin innostus niihin uudelleen herää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietääkseni Ruskaakin jo kerätään, vaikka ei samalla innolla kuin vaikka noita emaleita. Kerätäänhän 80-luvun mustaa kahdeksankulmaista Arcoroc-astiastoakin. Makuja on monia!

      Poista
  3. Ylimmän kuvan astiat taitaa löytyä uustuotantona kaupasta. Minä pidän ruskan ronskiudesta, tosin en omista mitään tuosta sarjasta. Ruskasarjan kanssa samassa kuvassa on ihanan väriset lasit ja kannu. Eihän punamustassa kuvassa ole Artica sarjaa Arabialta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Kiltaahan saa Teemana edelleen, ei tosin ihan kaikkia samoja osia kuin tuon jutun aikaan. Olen samaa mieltä niistä laseista ja kannusta! Niiden valmistajasta ei kuvateksti sanonut mitään. - Luulisin, että Arctica on vähän uudempaa kuin 60-lukua? Facebookin puolella joku tunnisti, että ne valkoiset ovat kahta eri sarjaa, teepannu Ulla Procopén suunnittelemaa GD-sarjaa, mutta kupit jotain muuta.

      Poista
    2. Minusta näyttää siltä, että tuossa kaikkein oikeanpuoleisimmassa turkoosissa lasikulhossa olisi Nuutajärven vanha sini-hopeasävyinen logotarra. :)

      Poista
  4. Ruskeat tummat on nyt tosiaan pois muodista, Ruska, Kosmos, Otso...mutta mäkin luulen että niiden aika tulee. Jossain taisi olla juttua että ulkomailla olisi jo hinnoissaan. Ruskaa en ottaisi itse edes ilmaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi tuttu fb:ssa kommentoi, että Ruska sopisi hänelle Lapissa sijaitsevaan mökkiin. Se on kyllä varmasti totta!

      Poista
  5. Ruska-sarjaa oli mummolassani nimenomaan ruokalautaset, ja jos kuuluu niihin ihmisiin, joita ajatus haarukan pitämästä äänestä lautasta vasten hangattaessa ahdistaa ja sattuu hampaisiin, niin olkaa edes katsomatta noita astioita! Epäilen vahvasti, että Ruskan hieman epämiellyttävä pinnoite on yksi iso syy siihen, ettei srajaan tunnu liittyvän sellaista nostalgista kaipuuta kuin moneen muuhun...

    Äidilläni on sekä Otso- että Kosmos-sarjaa yhä käytössä, sen verran kestäviltä vaikuttavat että joku päivä ne varmaan ovat vielä minunkin perheeni pöydässä.

    Teenjuontikulttuurin mainitseminen oli mielestäni hauska yksityiskohta. Tapaan usein opiskelijajärjestöni vanhempia jäseniä, ja he aina muistelevat juurikin 50- ja 60-luvuista silloin järjestettyjä "teeiltoja". Ilmeisesti tee on ollut vuosisadan puolivälin paikkeilla jotenkin muodikkaampi seurustelujuoma kuin kahvi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti oli, kahvi oli se, jota vanhat mummut ryystivät tassilta sokeripalan läpi ja tee taas.. no, jotain muuta :)

      Poista
  6. Meillä oli aikanaan kotona tuota Ruska-sarjaa kaksi paria teekuppeja. Ne kelpaisi nyt minulle kyllä. Ja tuolla yläkuvassa näkyy kait sellainen Karviais-purkki. Sellainen pienempi löytyy meiltä ja tykkään siitä. Se on isännän kotoa. Ja yläkuvassa on tuollaisia kulhoja, näyttävät sellaisilta joka äidillä oli ja edelleen on. Sellainen tummansininen. Se sitten oli monikäyttöinen. Se toimi kiisseliastiana ja leivontakulhonakin. Kun muutin omaan huusholliini, en meinannut ensin osata tehdä taikinoita kevyissä muovikulhoissa:) Mitä tulee kahvin ryystämiseen tassilta (jota sanaa meillä lapsuudessani käytettiin) niin olipa sitä kiva itsekin lapsena siten teetä tai kahvia välillä ryystää (ilman sokeripalaa kylläkin, sillä sokeri lusikoitiin kuppiin). Siinä kuuma pannukahvi vähän viileni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös tummanvihreänä sellainen iso Kilta-kulho. Toimii Kilta-sarjan parhaiden periaatteiden mukaan sekä valmistus- että tarjoiluastiana.

      Poista