torstai 31. maaliskuuta 2016

Iltapuvusta ja sen muokkaamisesta

Teinpä pitkästä aikaa oikein kunnon kirppislöydön, kun Pelastusarmeijalla polyesterkotelomekkojen seassa roikkui vanha iltapuku, hinta 12 euroa.


Ajoituksesta en ole ihan varma, mutta veikkaan, että puku on 1960-luvulta, koska vetoketju on selässä eikä sivusaumassa kuten 1950-luvulla yleensä. Vaatteen malli ja materiaali viittaavat muuten 1950-luvulle. Kaistoista koottu helma levenee kellottuvasti, ja yläosan muotolaskokset ovat 1950-luvun tyyppisesti yhdet sivussa, yhdet vyötäröllä. Sisällä on rakenteellisia hienouksia kuten liivinolkainten pidikkeet ja ylimääräinen vyötärön tukinauha.

Kangas on kaunista musta-ruskeaa kuosiinkudottua jotain - olisipa kankaantuntemukseni parempi, mutta paksua, vähän villamaista ja painavaa kuitenkin. Ruskeassa on hiukan kiiltoa.


Puku on aika hyvän kokoinen ja parilla muutoksella saan siitä itselleni ihan sopivan. Puvun mitta kuitenkin mietityttää. Se yltää minulla nilkkoihin, eli se on lähes täyspitkä. Mutta missä käytetään täyspitkiä pukuja? Ei missään, missä itse käyn. Omistan ennestään kaksi 1950-luvun iltapukua (halpoja kirppislöytöjä nekin molemmat) ja toista olen käyttänyt kerran, toista en vielä kertaakaan.

Jos tämä vaate olisi tea length -mittainen tai vielä paremmin juuri polvet peittävä, sille olisi paljon enemmän käyttöä kuin täyspitkänä. Pidän kuosista kovasti, ja se tulee hyvin oikeuksiinsa yksinkertaisessa mallissa. Olenko aivan barbaarinen, jos lyhennän puvun? Lyhennystä pitäisi tehdä niin paljon, että kaikkea pituutta ei voi säästää helmakäänteessä. Ylijäävistä kankaista voisi tietysti askarrella jonkin asusteen tai vaikka käänteet mustiin käsineisiin, hukkaan ne eivät menisi.

Osallistuin vastikään eräässä Facebook-ryhmässä keskusteluun, jossa aloittaja pohti, saako 1970-luvun essumekon muokata paremmin käytettävään muotoon. Vastasin, että ilman muuta saa. Tämä iltapuku on kuitenkin harvinaisempi ja selvästi aikanaan taitavan ompelijan tekemä mittatilausvaate. Mitä mieltä olette, lukijat, saako näin vanhaa vaatetta muokata?

22 kommenttia:

  1. Ihanaa, että mietit tälläisiä! Mielestäni vintage-vaatteen saa muokata omaan käyttöön sopivammaksi, kunhan vaatetta kunnioittaa. Muokkaus pitää tehdä yhtä suurella huolella kuin vaate on alunperinkin valmistettu. Ei mitään liimapistoolilla sohimista tms. Ja sitten muokattua vaatetta pitää tietysti käyttää, sillä muodistus on paikallaan vain jos se oikeasti edistää vaatteen käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liimapistoolilla sohimista, huu :O Mietin, että voisin viedä tämän ihan ompelijalle muutettavaksi, että työ onnistuisi varmasti hyvin (yläetuosaa pitää pidentää ja siihen on vyötärösaumassa kangasta, mutta olen sen verran rähmäkäpälä, etten ehkä osaa tehdä sitä nätisti).

      Poista
    2. Kyllä ompelija aina kannattaa, itse on vaikea sovittaa kunnolla!

      Alemmista ja muista kommenteista (kuka siitä minimekoksi joutuneesta 40-luvun iltapuvusta kirjoittikaan!) tuli vielä mieleen, että vaatteen aikakautta ja olemusta pitää myös kunnioittaa. Tuosta mekosta olisi sen syntyvuosikymmenenä voitu tehdä coctailmittainen, joten sellainen muokkaus on aivan sallittu!

      Poista
    3. Juuri näin, kiitos rohkaisusta :)

      Poista
  2. Olen samaa mieltä Rinnan kanssa, kyllä saa muokata. Mutta taidolla, eli on varmaan hyvä idea viedä se ompelijalle. Hienon löydön olet tehnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tämän hintaluokan puku ei ole kallis edes ompelijan kautta käyneenä! :)

      Poista
  3. Hieno löytö! Puutarhakadultako taas? :)

    Nilkkapituus on pituutena iltapuvussa mahdoton (ja meille ylipitkille nykynaisille vintagessa valitettavan yleinen...), sillä se ei ole riittävän täyspitkä - pitkän puvunhan pitäisi korkokenkien kanssa jäädä vain sentti, pari lattiasta ylös.

    Itse _ehkä_ pidentäisin pukua mustalla silkkisatiinikaistalla helmassa (ja symmetrian vuoksi myös hihansuissa) - mutta oikeassa olet, ei niille pitkille puvuille normaalielämässä juuri mitään käyttöä ole. Joten sikäli minusta lyhentääkin voi. Tuo hansikasidea on kiva; ja miksei voisi myös somistaa mustaa pientä pillerihattua puvun kankaalla ja/tai tehdä hiuskoristeen? :)

    Itselläni on yksi minulle typerän nilkkapituinen, upea 60-luvun puku. Se on empirelinjainen ja kirkkaan vaaleansinistä jonkinlaista polyesterkreppiä, varmaan jonkun taitavan kotiompelijan hartaudella tekemä. Puvussa on täyspitkät hihat joiden pitkät mansetit on kauttaaltaan kirjottu erilaisilla lasihelmillä, ja samanlaisella kirjailulla on somistettu avaran pääntien koko reuna. Olen säästänyt pukua tyttärelle vanhojentanssipuvuksi, mutta ei se taida hänelle sopia, joten olen varovasti alkanut miettiä puvun muokkaamista. Pääntien kirjailuissa on puutteita, joten olen pohtinut, josko lyhentäisin hihat kyynärpituisiksi ja korjaisin pääntien puutteet ylijäävillä helmillä. Samalla voisin lyhentää helman polvi- tai tea length-pituiseksi ja tehdä lopusta kankaasta vaikka vyön, johon loput helmet voisi upottaa. Mutta kuten Rinna edellä sanoo, tuollaiselle puvulle pitäisi sitten olla käyttöä, jotta muokkaus olisi oikeutettu, ja en minä kyllä juuri missään cocktailkutsuissakaan käy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta cocktail-puvussa voi lähteä vaikka ystävän synttäreille tai baariin, ja tällaisia tilaisuuksia ihmiselämässä tulee vastaankin, toisin kuin iltapukutilaisuuksia :) Jonkinlainen hatuke kävi myös mielessä asustevaihtoehtona, tai kirjekuorilaukku puvun kankaasta. Puutarhakadultahan tämä on kotoisin, kaupungin parhaita kirpputoreja :)

      Poista
    2. Jotenkin arvasin, ettei taaskaan ollut kyseessä oma (ainoa) vakiopaikkani Yliopistonkatu, jolta ei ihan tämmöisiä aarteita tahdo löytyä. :D (Kivoja mod-mekkoja toisinaan kyllä sieltä löytyy.) Kirjekuorilaukku on kiva idea, se ei itselleni tullutkaan mieleen. - Tahdon vielä selventää, että olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että periaatteessa cocktail-puvussa, niin kuin nyt juuri tässä mahdollisesti tulevassa cocktailpuvussasi tai missä tahansa muussa "pikkumustatyyppisessä" puvussa voi hyvin mennä synttäreille, ravintolaan tai teatteriin. Se oma mahdollinen tuleva pukuni vain kun olisi pastellisävyinen, pääntieltään avara ja vielä helmikirjailtukin, ja minä en kyllä osaisi sentyyppistä pukua käyttää kuin smokkijuhlissa, jollaisia ei vielä toistaiseksi ole kohdalleni osunut. Ja paha kyllä, minulla on jo yksi tätä visiotani hyvin vastaava 60-luvun helmikirjailtu cocktailpuku, joka ei ole päässyt ikinä käyttöön. Se on väriltään persikanoranssi...

      Poista
    3. Kesäjuhliin sopivalta kuulostaa pukusi! Jännä muuten, että vaikka siellä Yo-kadun Pelastusarmeijalla on vintagerekki, en ole juuri koskaan ostanut sieltä mitään vaatteita. Painottuvat kovasti 70-80-lukuun + satunnaiset 60-lukulaiset.

      Poista
  4. Jos vaatteen saa muokkauksella oikeaan käyttöön, niin silloin mielestäni on aivan oikeutettua tehdä muutoksia. Ketäpä se siellä kaapissa hyödyttäisi ja ilahduttaisi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta niin, mutta jos jossain olisi joku, joka rakastaisi tätä juuri tällaisena...? Pukuhistoria tavallaan velvoittaa.

      Poista
    2. Älä huoli siitä, olisiko ehkä mahdollisesti jossain joku, jolle puku sopisi juuri täydellisesti tuollaisenaan. Tuo puku, niin ihana kuin se onkin, ehti roikkua kirppiksellä jo hetken. Itsekin sitä sovittelin ja hypistelin, enkä ollut ainoa. Kangas ei vain yhtään sopinut väreihini, ja oikea istuvuuskin olisi ollut työn takana.
      Kun puku vihdoin on löytänyt innostuneen kodin, niin anna mennä vain ja tee siitä käyttömekko :)

      Poista
  5. Saa minun mielestä, antaahan se siten vaatteelle uuden elämän :) Itse sain perhetutulta lähes iskemättömän 50-luvun mekon täysin ilmaiseksi. Mekko oli minulle vain vyötäröstä aivan liian pikkiriikkinen, joten vein sen ompelijalle suurennettavaksi, saumoissa onneksi oli "löystövaraa". Mekossa oli alunperin metallivetoketju, mutta itse menin ainakin sen vaihdattamaan ihan omaa mukavuuttani. Mekossa ei ollut vuoritusta, joten se olisi hinkutellut ihoa vasten vähän inhasti. Ajattelin että enemmän tulee käytettyä jos sopii päälle ja tuntuu mukavalta :) Toki tuo sinun muutoksesi muuttaa vaatteen ilmettä radikaalimmin, mutta minusta se on kyllä täysin ok :) Varsinkin ammattilaisen tekemänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitus olisi kuitenkin tehdä muutos niin, ettei se näytä radikaalilta, eli että puku edelleen näyttää ikäiseltään ja sen ajan mukaiselta. No, lupasin jo miettiä asiaa yön yli, ja sen teen :)

      Poista
  6. Mummoni oli ihan oppia saanut ompelija ja muistan kuinka kylän emännät toivat hänelle vaatteita uudistettavaksi ja muodistattevaksi. Näitä sanoja käytettiin. Olen aina ajatellut, että vanhijakin vatteita saa muokata, jotta ne sopisivat ja tulisivat käytettyä. Surullista noin kauniille vattelle on jäädä käyttämättä. Ja toisaalta se mekko tuli sinua vastaan, joten ehkä sinä olet mekolle se oikea omistaja nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa alankin uskoa kohtaloon! Ja juuri tämän tyyppistä kangasta olen jostain syystä kaipaillutkin.

      Poista
  7. Testaile ja mallaa miltä näyttää lyhyempänä. Sieluni silmin näen tuon puvun ylläsi noin pitkänä liihotellessasi hidasta valssia orkesterin soittaessa taustalla ja kristallikruunujen kimmeltäessä valossa. Tuo on tanssiasmekko. Toki uudistus toisi siitä käytännöllisemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä on valitettavan kauan aikaa, kun tanssiaismekkoa on viimeksi ulkoilutettu! Mieluusti ulkoiluttaisin jatkossakin, mutta tilaisuuksia on turhan vähän.

      Poista
  8. Itselläni on useampiakin "täyspitkiä" pukuja, osa nilkkamittaisia, osa pidempiä, joskaan monikaan niistä ei ole edes vintagea. Itselläni on ollut niille yllättävänkin paljon käyttöä, johtuen burleski-tapahtumista joissa niitä voi käyttää näyttämättä ylipukeutuneelta. Muutenkin pidän itse enemmän nimenomaan juuri tea lenght-puvuista kuin hädin tuskin polvet peittävistä. Mutta olet oikeassa että nykypäivänä harvemmin on tilaisuuksia jossa täyspitkää tai nilkkapituista pukua osaisi käyttää. Ne eivät nykynaiselle ehkä tunnu kovin rennoilta asuilta, vaikka niitä on ennen käytetty esim puutarhajuhlissa tai illallisilla.

    Vintagepukujen muokkausasiassa olen yhtä mieltä Rinnan kanssa, muokata voi kunhan puvun henki ja vuosikymmenen tyyli säilyy samana ja se tehdään samalla taidolla ja huolellisuudella kuin pukukin aikanaan on valmistettu. Onhan puvuille tehty samanlaisia muutoksia myös ennen.
    Ainoastaan siinä tapauksessa että puku on jotenkin erityinen tyyliltään ja edustaa vuosikymmenensä ehdotonta huippua, tai jos korjaukset jotenkin olennaisesti muuttaisivat puvun olemusta ja tyyliä harkitsisin vahvasti kannattaako korjauksiin ryhtyä ollenkaan, vaan olisiko parempi etsiä puvulle käyttäjä joka voi pitää puvun alkuperäisessä kuosissaan. Tässä tapauksessa en näe että puku olisi jotenkin erityisen erikoinen vuosikymmenensä edustaja niin että suunnitellut korjaukset muuttaisivat olennaisesti sen olemusta. Vaikka se onkin tyylikäs, ei malli tai materiaali ole mitenkään harvinainen vaan aika tyypillinen 50-60-lukujen taitteeseen. Muutosten mukana ei siis tuhoudu mitään sinänsä uniikkia ja siksi säilyttämisen arvoista historiaa. Jos ymmärrät mitä yritän tässä selittää.

    Apalle (ja muillekin) vielä vinkiksi että jos haluaa säilyttää vintagevaatteessa alkuperäisen metallivetoketjun niin sen alle voi ommella pienen kangaskaistaleen (kuten esim farkkujen vetoketjuhalkiossa) joka estää vetoketjua koskemasta ihoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakaan tämä ei ole harvinaislaatuinen, vaikka onkin kaunis ja hyvin tehty. Puvussa ei ole esimerkiksi erikoisia leikkauksia tai somisteyksityiskohtia, vaan sen clou on tuo kangas. Vielä en ole ehtinyt ompelijalta kysyä, onko suurentaminen varmasti mahdollista, mutta katsotaan! - Kiitos muuten vetoketjuvinkistä, tuosta voi olla hyötyä monelle!

      Poista