lauantai 14. heinäkuuta 2012

Myytit nurin, osa 2: "Hipiän piti olla valkoinen"

Moni vintageharrastaja ihailee kuulasta, valkoista ihoa. Sitä pidetään jopa vintagetyylin olennaisena elementtinä - ajatellaanpa vaikka Dita van Teesen lumikkimaista väritystä. Mutta tosiasiassa varakkaat, tyylitietoiset naiset ovat halunneet ruskeiksi jo kauan - jopa Suomessa, jossa maatalous ulkotöineen oli pääelinkeino vielä 1950-luvulla ja työssä paahtuneita naisia varmasti riitti.

Ensimmäiset mainokset ovat vuodelta 1937 ja 1938.




Auringon vaaratkin tiedostettiin, kuten alempien mainosten teksteistä selviää. Tuskin kuitenkaan kaikkia sen vaaroja; lähinnä se epämukava olo ja ruma ulkonäkö, jonka palanut iho aiheuttaa.

Sodanjälkeisessäkin Suomessa, vuonna 1946, arvostettiin rusketusta. Pahoittelut osittain ajan paperilaadusta johtuvasta huonosta skannauksesta!


1960-luvulla ihanat naiset rannalla paistattelivat ties minkälaisilla tököteillä voideltuina, ja myös itseruskettavat voiteet olivat markkinoilla. Seuraavat mainokset ovat vuosilta 1960-62. Kuvat avautuvat suurempina, kun niitä klikkaa, ja tekstitkin ovat silloin lukukelpoisia.




En ole kyllä ihan varma tuon viimeisen mainoksen rusketuksen pukevuudesta vaaleaa tukkaa vasten... toki kyseessä on graafikon liioittelu, mutta silti.

Oma suhtautumiseni rusketukseen on neutraali. Päivetyn itse jonkin verran, mutta hutilus kun olen, joka kesä myös kärähdän jostain, usein kaula-aukosta tai olkapäiltä. Vanhemmiten melanooman mahdollisuus on alkanut mietityttää, etenkin kun 80-luvun teinin tyyliin makasin aikoinaan auringossa aina kun se oli mahdollista. (Peräpohjolassa onneksi harvoin tarkeni, ehkä se vielä pelastaa minut.) Ulkonäöllisesti en ota kantaa puolesta enkä vastaan. Sekä vaaleudessa että kevyessä rusketuksessa on oma charminsa - sen sijaan tukan vaaleneminen auringossa on vain hauskaa!

8 kommenttia:

  1. Tämä "Myytit nurin" -sarja on todella kivaa luettavaa! :) Mie oon itse yhä ihan valkea muihin verrattuna, ei ole tultu auringossa vietettyä aikaa :D

    VastaaPoista
  2. Muistaakseni Coco Chanel teki rusketuksesta muodikkaan, mutta vuosikymmentä en kyllä muista.

    En itse juuri rusketu, vaikka joskus olisin halunnut. Nykyisin välttelenkin aurinkoa, sillä pelkään ryppyjä :/

    VastaaPoista
  3. Anonyymi: Joo, Chanel tosiaan taitaa olla rusketusmuodin takana yksi tärkeistä tekijöistä. Sara, kiitos :)

    VastaaPoista
  4. Siinä vaiheessa kun yläluokalle tuli muotiin urheilu ja rantalomailu (pienemmissä uimapuvuissa kuin 10-luvun pitkälahkeiset uimamekot) niin rusketuskin alkoi tulla muotiin. Se oli merkki siitä että oli varaa lomailla, aikaa löhötä aurinkoa ottamassa ja harrastaa urheilua. Rahvaalla ei sellaiseen ollut aikaa eikä rahaa. Siinä vaiheessa vastaavasti rahvas alkoikin kalvakoitua kun tehdastyö tuli tutuksi monelle suurkaupungin työläisperheelle.

    VastaaPoista
  5. Jaa niin, omasta rusketuksesta piti todeta vielä että itsehän en rusketu juuri ollenkaan, enkä enää edes yritä. Ditan lumikkimaisesta hipiästä omani on silti hyvin kaukana sillä ihoni on punoittava ja läikikäs varsinkin kasvojen ja kaulan alueelta... Nuoruuden ja aikuisuuden useat palamiset eivät tosiaan paljon naurata. Nykyään yritänkin pitää huolta riittävästä suojauksesta, mutta kyllä joka kesä vahinko sattuu ainakin kerran... Tänä kesänä se tuli jo koettua, toivottavasti osaan pitää loppukesän parempaa huolta.

    VastaaPoista
  6. Hauskoja nämä kaikki 'myytit nurin'-postaukset!

    Aurinkoa saa tulla pintaan minullekin, jos tulee, mutta en 'ota aurinkokylpyjä' :D

    VastaaPoista
  7. Ja ehkäpä kansallissosialismin reippailuihanne vaikutti tässäkin jonkin verran. Natsi-Saksassa julkaistuissa urheilukirjoissa ainakin korostuu ruskea iho ja rasvaton lihas sekä alasti jumppaaminen. Luulisin tosiaan itsekin että valkoisen ihon ihanne on vanhempi kuin 1920-1930-luku.

    VastaaPoista
  8. On se varmasti aika varhaisilta vuosisadoilta.

    VastaaPoista