Sää muuttui viikonlopun aikana ja kyläreissulle pakatut vaatteet kävivät liian kevyiksi. Se vaikutti varmasti siihen, mitä kohti hakeuduin reissun kirpputoriosuudella: villaa monessa muodossa. Yhtä vaaleanpunaista ja yhtä harmaata villapuseroa hypistelin pitkään, mutta ne saivat jäädä muokkaustarpeiden takia.
Mutta tätä en voinut jättää:
Kaunotar-Tuotteen valmistama villamekko on aivan täydellisen värinen. Kangaskin on erikoinen: pitsiksi kudotun vaaleanpuna-vihreä-pinkki-harmaan kukkakankaan sidos on varmistettu kauttaaltaan puolen sentin välein kulkevilla tikkauksilla. Mekossa on käytännössä reikiä, joiden alta pilkistää paksu, vaalea, mansikkajäätelönpunainen satiini.
Mekko on kevyesti myötäilevä, lähes polvipituinen ja siihen kuuluu solmittava vyö. Peter Pan –kaulus oli 1960-luvulla supermuodikas ja tässä sitä on vielä täydennetty äärisöpöllä koristenapituksella.
Pienet kaula-aukot eivät ole ihan oma juttuni, mutta tässä on niin monta hyvää puolta, että annan sille mahdollisuuden. (Ja parin kuukauden kuluttua voinkin perustaa Hopeapeili myy –varjoblogin.)
Kaveriksi tälle ostin harmaan villaneuletakin, jossa on vaaleat helmiäiskantanapit. Kovin 50-lukuinen, etenkin sitten, kun otan sivuilta ja hihoista vähän sisään.
Tämä taas ei ole villaa, mutta lämmitti sydäntä. Marjapuuronvärinen holkkihihainen pusero, pilkkupintaiseksi kudottua ilman salamavaloa melko himmeää satiinia, hintaa kokonainen euro:
Kuvaaminen käsivarrenmitan päästä tuntuu haastavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti