Peilin äärellä

Teininä rakastin maata kesäisin mökin pihanurmikolla lukemassa vanhoja naistenlehtiä. Eräs niistä oli Hopeapeili, viikkolehti, joka perustettiin 1936 ja joka kohtasi tiensä pään 1971. Hopeapeili oli tyylitietoisen naisen lehti, joka ei kaihtanut pinnan kauneutta.

Minun on kestänyt kauan ymmärtää, etten itse asiassa pidä muodista. Pidän vaatteista, asusteista ja koruista. Pidän kauniisti pukeutumisesta. Ihailen ihmisiä, jotka ovat nähneet vaivaa asunsa vuoksi. Mutta en jaksa jokasyksyistä harmaiden pussittavien housujen ja ukkokenkien paluuta, en halpakauppojen trikoovyöryä. En jaksa kiinnostua suurten muotitalojen kausimallistoista enkä ironisista hipster-ideoista.

Tämä Hopeapeilini kertoo hitaasta muodista. Se tarjoaa kuvallisia tarinoita menneen maailman ilmiöistä ja esineistä; pukeutumisesta arjessa, juhlassa ja varsinkin siinä arjessa, joka pukeutumisen avulla kohoaa pieneksi juhlaksi. Katso peiliin ja näe kauneus.