Tummansininen, vaaleanpunainen

Ohimennen, kaupungille lähdössä napattu kuva päivän asusta, siis sisäpuolesta - varustauduin vielä ihan trenssillä ja baskerilla. Asu on kokonaan rakennettu jakun ympärille. Käytän tätä tummansinistä lyhyttä jakkua aivan liian vähän siihen nähden, miten kiva ja sopiva se on.

Mekko taas saattaa olla poistuvaa mallistoa, mutta pääsi mukaan, koska kaipasin yksiväristä tummansinisen pariksi - ja sävyä, josta ei tule mieleen mikään mereen tai laivastoon liittyvä. Persikkaisen vaaleanpunainen puku on harvoja yksivärisiä kevät/kesäkauden pukujani. Mistähän löytäisin vaikka turkoosia tai mintunvihreää puuvillaa voidakseni ommella pari tällaista background dress -tyyppistä perusvaatetta, jotka voisi kuorruttaa halutessaan asusteilla vaikka kuinka ylenpalttisesti?

Kangaskaupasta tietysti saa mitä tahansa, mutta pidättäydyn tämän vuoden ajan myös uusien kankaiden ostamisesta. Toinenkin kangastarve on ilmennyt - vanha tyllihameeni alkaa olla niin väsähtänyt, etteivät helmat enää pysy sen avulla koholla. Mitenkähän näistäkin ensimmäisen maailman ongelmista selvitään?

Viikon uutuuksia

Ollut vähän hankala viikko, lapsi kipeänä kotona ja lattialle putoava vihannespaloja täysi leikkuulauta ja muita arjen vastoinkäymisiä. Mutta pieniä ihania asioita viikon varrelta näin perjantain kunniaksi.

Saimme Facebookin roskalavaryhmän kautta kesäkodille pienen 1960-lukulaisen ruokapöydän. Kun se tuli kotiin, huomattiin, että sen pinnan formicalevy on ihan samaa VirrVarr-kuosia kuin keittiömme työtaso, vain vaaleansinisenä. Kuvionhan on suunnitellut ruotsalainen kuninkaallisnero Sigvard Bernadotte. Tämä väri ei käsittääkseni enää ole tuotannossa.

Sitten osuin kerrankin oikeaan aikaan paikalle, kun Vintage-vaatteiden kirppiksellä oli tarjolla vähän erikoisempi kesäpuvun kaava, yläosassa on syvä v-leikkaus ja hiukan huivimainen kaulus. Allaoleva ruusukangas tuli tänään postissa ystävältäni, ja voi olla, että juuri siitä - kapealla helmalla - teen tuon kaavan ensimmäisen version.

Mukavaa viikonloppua! Viimeistään sunnuntaina pääsemme taas kesäkodille remontoimaan; on hienoa, kun on jotain, mitä odottaa.

Pääsiäisen avaus

Tänään kaivettiin pääsiäiskoristelaatikot esiin, ihan vain siitä ilosta, että sai hypistellä niitä söpöstyksiä keväisine väreineen. Tässä vuoden ensimmäinen tipukortti, olkaa hyvät.

Kaavaton kesäpuku, 1959

Viikonlopun kirppislöytöihin kuuluu Kotilieden vuoden 1959 kesänumero, jossa on kaavattoman kesäpuvun valmistusohje. Idea on kuulemma saatu englantilaisesta kotiompelun televisiokurssista. Mielestäni idea on sen verran hauska, että sitä kannattaa kierrättää edelleen.

Ohje on hyvin yksinkertainen: ohuesta, hyvin laskeutuvasta kankaasta leikataan täyskello pala ja siitä keskikohta pois, samoin kuin kellohametta tehdessä. Sivut harsitaan, yläreuna sovitetaan, olkaimet kiinnitetään ja sitten kaikki saumat ommellaan. Tarvitaan toki myös vyö, jollei käytä pukua äitiysvaatteena tai muuten ole mieltynyt telttamaisiin vaatteisiin.

Yläreuna tarvitsee muotokaitaleen, koska muuten se venyy. Ohje muistuttaa myös, että kellomallista pukua pitää riiputtaa muutama päivä hengarilla ennen helman tasaamista ja päärmäämistä.

Mitäs sanotte - meneekö tekoon?

Timantteja auringossa

Jos timantit ovat tytön parhaita ystäviä, tällaisen melko pienituloisen perheenäidin parhaita ystäviä ovat kyllä jalokiviväriset läpikuultavat akryylikorut. Tällaisen 1960-lukulaisen korvakorusatsin (ja parit räväkän väriset puolipallot) löysin tänä aamuna lähi-Pelastusarmeijalta.

Lohenpunaiset, joissa näyttää olevan kalanpyrstö, ovat jonkinlaiset liljat; hyvin havaijihenkiset korvikset. Oikean reunan oliivinvihreät ja siniset on tehty kiinnittämällä kimpuksi litteitä muoviliuskoja, tällaista työtapaa en ole aiemmin nähnytkään. En osaa valita näistä omaa suosikkiani!

Perjantain pilkkuja

Pilkkukuume vaivaa. Harmi kyllä melkein kaikki pilkkuvaatteeni ovat liian kesäisiä tähän ajankohtaan - ne ovat kevyistä kankaista tehtyjä ja hyvin vaaleita, ja ulkona on takatalvimainen henki. Valitinkin lounasseuralleni, että kaipaan säätä, jossa valon määrä ja lämpötila olisivat samasta maailmasta; silloin pukeutuminen on helppoa. Nyt piti vielä kerrostaa neuletakilla, että tarkeni kipsutella edes lähiravintolaan.

Tämä asu ei itse asiassa Hopeapeiliin edes kuuluisi, sillä mikään ei ole vintagea. Sifonkinen pilkkumekko on parin vuoden takaista Lindexin mallistoa ja kengät Zarasta. Löytyy näitäkin vielä kaapista, vaikka olen välttänyt uuden ostamista jo pitkään. Nyt itse asiassa houkuttaisi kovasti pitää pitkästä aikaa vapaa iltapäivä ja tehdä pieni kirppiskierros, ja työmuodossani on ehkä parasta se, että voin itse päättää tehdä niin. Kivaa viikonloppua!

Postimyyntiaarteita: sortseja ja uimapukuja

Lana Lobellin postimyyntikuvaston skannaukset jatkuvat. Tällä kertaa otin työn alle vapaa-ajan vaatteita: sortsi- ja housuasuja sekä uimapukuja. Ylimmässä kuvassa pidän kovasti vasemman yläkulman yhdistelmäasusta, jossa on sekä edestä napitettava kietaisuhame että rantakelpoinen sortsipuku; yläosan leikkaus on lähes täydellinen. Ja sen viereinen asu, ylhäällä keskellä, on kuin klassisesta pin up -kuvastosta!

Tässä lisää hame/sortsiyhdistelmiä sekä jotain todella söpöilevää - olkainsortsit! Pitäisikö oikeastaan tehdä sellaiset kesäksi?

Vähän myös värejä - ja merihenkeä.

Uimapuvut ovat aivan järjettömän upeita tosi tällätyllä tavalla, joka hallittiin 1950-luvulla hyvin. On rimpsuja, poimutuksia, tereitä, nyörityksiä, nappisomisteita... Myös näissä on vahvaa pin up -ainesta. Huolisin näistä minkä tahansa, mutten ole ihan varma, kehtaisinko käyttää ylärivin vasemmanpuoleista tai keskimmäistä!

Ja vielä muutama, väreissä. Ruudullinen, jossa on rimpsureunainen nappilista, kävisi myös hameen kanssa yläosaksi, musta poimutettu on taas todellisen femme fatalen valinta. Vaakaraitainen vaaleansininen on ehkä uimakäyttöön toimivimman näköinen.

Hauskaa kesän odotusta, nyt voi jo fiilistellä kesävaatteita!