tiistai 13. toukokuuta 2014

Namia

Kävimme iltalenkillä kirpputorilla, ja sieltä löytyi tällainen vaatimattoman näköinen vanha kansio.


Seres oli turkulainen makeistehdas, jota on kiittäminen Sisu-pastillin kehittämisestä (1928). Tehdas aloitti makeisten valmistamisen 1920-luvun alussa ja jatkoi sitä 1970-luvulle saakka ihan kotimme lähellä, Turun Rauhankadulla. Kansio on ilmeisesti myyntiedustajan kuvasto, ja sehän oli täynnä komeita karkkikuvia, valmiita seinälle ripustettaviksi vaikka sellaisinaan.




"Pimpolo"?




Mukana olleen hinnaston mukaan tikkukaramellin vähittäisohjehinta on ollut viisi penniä, Sisu-askin 29 penniä.

Kuvastosta niin ikään löytyneen Sisu-mainoksen kääntöpuoli paljastaa, miltä ajalta namit ovat.


Mainoksen kääntöpuolella näet on asiakkaalle osoitettu saatekirje, jossa mainitaan Sisun mainostuksen kärsineen kovin vuoden 1967 lehtilakon vuoksi. Siksi kuvan mukaisia Sisu-mainostarroja levitettiin myymälöihin.

Itse olen vähän liian nuori muistamaan näitä, ja voi olla, ettei niitä lapsuudenkotipaikkakunnallani myytykään, mutta heräsikö jollakulla muistoja? Sitä jäimme täällä miettimään, muuttuuko tilanne enää koskaan sellaiseksi, että pieniä paikallisia tehtaita kannattaa taas perustaa ja pitää yllä. 1950-luvulla Turussa oli yksitoista makeistehdasta, enää ei yhtään.

9 kommenttia:

  1. Pimpolo-patukka, mikä nimi... en kestä :D Hienoja kuvia, näistä saisi upean taulusarjan seinälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen käyttöön ne varmasti päätyvätkin, mahdollisesti kesäkodin portaikkoon. Kuvat on valmiiksi kiinnitettykin tukevalle taustapahville.

      Poista
  2. Mikään noista ei varsinaisesti lapsuudesta muistu mieleen, paitsi tietysti Sisu-pastilli jota erityisesti setämiehet aina tarjosivat lapsille. Muutoin kuvat kyllä herättävät varsinaisen nostalgiapuuskan, nimenomaan siinä mielessä että oi miten paljon paremmin kaikki olikaan silloin lapsuudessa!
    On kovin sääli että kaikki pieni ja kiva jyrätään alta matalaksi ja kaikki vain fuusioituvat ja siirtävät tuotantoa mikä minnekin, kaukomaille pääasiassa. Persoonallisuus katoaa ja jäljelle jää puhdas ja ahne voitontavoittelu. Puistattaa kun liikaa alkaa ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on kuitenkin vielä edes jotain paikallista pientuotantoa, vaikka ei se kansainvälisten yhtiöiden voittoihin ja laajuuteen ylläkään. Kuulin, että Turussakin sittenkin toimii vielä yksi pieni karkkitehdas, tosin en ole koskaan nähnyt sen tuotteita missään myynnissä.

      Poista
  3. Säännöllinen Vierailija14. toukokuuta 2014 klo 23.43

    Oi, muistan noita. Olen syntynyt 50-luvun puolivälissä. Tuollainen Monpensier-peltirasia oli minulla pitkään, säilytin siinä Barbin pikkutavaraa. Mutta erityisesti laivapaketti herätti muiston. Paketissa taisi olla oikein ohut pieni suklaalevy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monpensier-karkit tuntuivat minustakin tutuilta, onkohan saman nimistä tuotetta valmistettu jossain muussakin tehtaassa? Laivapaketissa on hinnaston mukaan suklaalevy, oikein muistit :)

      Poista
  4. Pingo-salmiakkia olen syönyt lapsena. Ja Sisua tietysti.

    VastaaPoista