tiistai 5. huhtikuuta 2011

Meillä on nyt uusi koti

Terveisiä uudesta kodista! Muutimme lauantaina, vasta eilen löysin kameran laatikosta enkä vieläkään ole kunnolla sinut uuden tietokoneeni kanssa, joka aloitti työparinani täällä uudessa osoitteessa. Kuvia on tulossa, mutta myöhemmin.

Totta puhuen täällä ei vielä olekaan kovin kuvauksellista. Laatikoita, pusseja, kasseja, kasoja ja läjiä on kaikissa nurkissa. Paitsi ehkä keittiössä, mutta se menee mullin mallin vielä kertaalleen, kun ehdimme vaihtamaan sen lattian.

Irtohuomioita.
On erilaista käydä kaupassa, kun kotona on vuosikausien tauon jälkeen taas pakastin.
Yhteen kunnolliseen 50-luvun liinavaatekaappiin mahtuu ainakin kymmenen banaanilaatikollista verhoja, lakanoita ja pyyhkeitä.
Ihminen voi olla sydänjuuriaan myöten onnellinen niinkin pinnallisesta asiasta kuin että vihdoin omistaa peilin, josta näkee itsensä kokonaan hyvän etäisyyden päästä.
Voi tuntea jälkikäteistä huonoa omatuntoa siitä, ettei jo aiemmin etsinyt perheelle isompaa asuntoa, jotta lapsen ei tarvitsisi nukkua ja leikkiä ahtaasti kirjalaatikoiden varjossa.
Nyt on täsmälleen oikea aika paketoida syksyn ja talven henkiset vaatteet vintille. Viininpunaiset, tummanturkoosit, sametit ja villat. Niitä rakastaa taas syyskuussa, kun ne löytää uudelleen. (Tämä myös muille kuin muuttajille.)
Työhuoneen seinällä olevaan Danten kuolinnaamioon on mahdollista tottua.

Katsoin tänään lumiaan auringossa sulattelevaa puistoa samalla kun pilkoin vihanneksia päivällissalaattiin (enkä edes leikannut sormeeni) ja olin niin, niin onnellinen uudesta kodistamme - kaikessa sen keskeneräisyydessäkin.

5 kommenttia:

  1. Onnea uuteen kotiin!
    Olipa hyvä idea tuo vaatekaapin perkaaminen ja talvisten vaatteiden pois pakkaaminen. Mulla on vaatekaappi niin täynnäkin, että asujen yhdisteleminen olisi varmasti paljon helpompaa, kun näkisi kaikki omistamansa vaatteet. Nyt mulla roikkuu henkareissa tilan puutteen takia monia paitoja ja hameita päällekkäin. Välillä, kun otan päällimmäisen, niin koen ahaa-elämyksen, "että jaa, oliko mulla tuollainenkin?"

    VastaaPoista
  2. Tuttu tunne... Meillä myös kaapit aivan täynnä, ja kaiken lisäksi uudessa kodissa ei ole vaatehuonetta toisin kuin vanhassa. Kenkien säilytykseen pitäisi keksiä vielä joku esteettinen ratkaisu, niitä en halua tunkea laatikoihin vintille.

    VastaaPoista
  3. Onnea uuteen kotiin :)
    Sinänsä aika jännä juttu mutta mulla ei kovin paljoa ole talvisia vaatteita. Muutamia sukkahousuja, yksiä housuja ja joitain muita yksittäisiä vaatekappaleita lukuunottamatta käytän oikeastaan samoja vaatteita lähes ympäri vuoden, lisään vain fyllinkiä alle tai päälle. Ainoastaan päällystakit, käsineet ja päähineet, huivit muuttavat talvivarastoon. Niitä kyllä vielä tarvitaan ainakin täällä Tampereella vielä, varsinkin aamuisin.
    No okei, ehkä en niitä paksumpia villakankaisia mekkoja käytä ihan keskikesällä, mutta ne menevät myös keväällä ja syksyllä. Mutta en ole koskaan osannut viedä kesävaatteita talvisäilöön tai talvivaatteita kesäsäilöön. En tiedä miksi.

    VastaaPoista
  4. Onnellisuuden elämää uuteen kotiin!

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Liirum ja Rhia! Mulla on kausivaatteissa aina ollut se juttu, että rakastan kesäisiä kevyitä hörsöjä. Teininä se otti ankarasti päähän, kun pohjoissuomalaisella kotipaikkakunnallani oli ehkä viikko vuodesta yli 20 asteen lämpötilaa... Mutta mulla on paljon tosikesäisiä, ja niille pitää raivata tilaa. Myös värit kiertävät täällä vuodenaikojen mukaan, nyt ei yhtään vedä puoleensa musta tai suklaanruskea, vaikka tiedän, että syksyisin kaipaan niitä aina. Sama kun haluan vaihtaa myös verhoja vuodenajan mukaan, turhaa mutta kivaa :)

    VastaaPoista