Oi 90-lukua!

Tyhjentäessämme vanhaa vinttikomeroamme löysin varsinaisen aarteen: laatikon, johon olen noin  vuonna 2004 tai 2005 tallettanut vaatteita, joihin en enää mahtunut, mutta jotka olen arvioinut jollain tavalla säästämisen arvoisiksi. Mukana oli bailuvaatteita 90-luvulta, pari arkisempaa lempimekkoa, äitini vanhoja vaatteita, jotka eivät minulle mahdu (mokkahousut, hääpuvusta tehty toppi, yksi 60-luvun kesämekko), pari Metsovaara-kankaista kesämekkoa ja niin edelleen.

Osa vaatteista herätti lähinnä kauhun väristyksiä. Muistan oikein harkinneeni tämän topin ostamista Fiorellasta noin 1995 tai -96. Miten en tajunnut, että se on malliltaan huonoin mahdollinen minulle? Tässä muistutuksena jälkipolville: älkää sortuko kiiltävän lycran tyyppisiin fashion statementteihin.

Seuraavassa taas on enemmän itua, ja siinä onkin hippaloitu paljon. Mekko näyttää leveältä, mikä johtuu siitä, että se on järjettömän lyhyt. Enää ei ole sarjisprinsessan kroppaa, mutta mekon säästän muistona niistä ajoista.

Kun lähestytään vuotta 2000, alkaa nykyisen tyylin siemeniä näkyä. Rakastin tätä viskoosista henkkamaukkamekkoa pyrstöliehukkeineen, ja ostan samanlaisen uudelleen, jos tulee vastaan kahta kokoa suurempana. Tähän yksilöön kun mahtuu käytännössä enää vain toinen tissi.

Metsovaara-mekkoja jäin miettimään. Ne ovat ihania, kauniin värisiä ja mahtuvat hyvin, mutta tämän hetkinen kesämekkotyylini on toisenlainen. Myydäkö, pakatako laatikkoon uudelleen vai ottaako käyttöön?