Marilyn-ilmiö

Menimme ottamaan asukuvaa puistoon, ja kävi tällainen klassinen juttu: kun olimme etsimässä kuvauspaikkaa ja kuvakulmaa ja juuri löytämäisillämme jotain...

...TULI TUULENPUUSKA - tänä muuten niin tyynenä päivänä...

...ei onneksi tuon kovempi, eikä mekkokaan ole ihan täyskello.

(Hyvää syntymäpäivää, kuvaaja!)

1950-luvun puuvillabatistimekko Etsy

turkoosi nahkavyö kirppikseltä

harmaat peep toe -kengät Zara

rusettipinnit H&M

Kukkia äideille (ja muillekin ihanille naisille)

Sain äitienpäivälahjaksi valtavan suuren paperista askarrellun kukkasen, jonka laji ei selvinnyt; mahdollisesti kyseessä oli sinivuokko. Kukka on äitienpäivälahjojen klassikko, mutta itse asiassa sen voisi (ainakin minulle) tarjoilla vaikka tällaisessakin paketissa:

(Nämä eivät siis ole minun, vaan ihan ostettavissa Etsystä, näin. Harmien harmi, ettei kengännumeroni ole 36...)

Onnea äideille, isoäideille, äitipuolille, sijaisäideille ja kaikille muillekin äidin töitä tekeville!

Kaupunkiluonnossa

Me asumme kaupungin keskustassa, ja esimerkiksi näistä kuvista voi nokkela päätellä tarkemminkin, minkä kaupungin ja missä kohdassa. Ihailen aina toisten tyyliblogeissa hienoja ulkokuvia, joissa paikka on etsitty viitseliäästi, valo ja varjo harkittu hyvin, maisemassa ei näy mitään muuta kuin olennainen. Paikka korostaa asua, asu paikkaa. Tunnelma on parhaimmillaan taianomainen, vähintäänkin viipyilevän kaunis.

Sitten me menemme ulos ottamaan kuvia ja odotamme, että liikennevalo vaihtuisi punaiseksi, jotta kauhean monta rekkaa ei osuisi samaan kuvaan.

Yhdestä kuvasta on rajattu pois kaupungin puistotyöntekijä, yhdestä liikennevalotolppa, yhdestä palanen ohiajavaa autoa - ja silti häiriötekijöitä jää. Sellaista elämä on. Ainakin minun elämäni.

Mutta olisikohan tämä vihdoin kevään viimeinen kerta paksuja sukkahousuja? Aurinkoista viikonloppua kaikille!

neuletakki H&M

vanha kermanvärinen silkkitoppi taloyhtiön roskiksesta

hame Emmaus

kengät O.I.S., alesta monta vuotta sitten

vyö, korvikset kirppislöytöjä

Oi Esme!

Joidenkin ihmisten tyylitajua ja pukeutumisen luovuutta ei voi kuin ihailla. Minun suuri tyyli-idolini on Esme, joka elää ja bloggaa jokseenkin toisella puolen maapalloa ja jonka päivityksiä odotan kieli pitkällä. Ja jonka blogin parissa voisi äkkiä viettää kokonaisen päivän, kuten joskus melkein käykin.

Vintage-kaupassa työskentelevä ja upeasti blogiaan kuvittava Esme pukeutuu tyttömäisesti, naisellisesti, viattomasti ja pin up -henkisesti samaan aikaan, rakastaa mekkoja ja korkeita korkoja ja boheeminvintaaseja kiharavirityksiä. Hänen ominta juttuaan ovat 70-luvun vaatteet, jotka eivät viittaa juuri vuosikymmenen räikeimpään muotiin vaan kauemmas taakse, 40-50-luvulle. Baskerit, punaiset huulet, sandaalit nilkka- tai polvisukkien kanssa, platform-kengät ja rohkea, toimiva värien käyttö kuuluvat tyyliin - lumikkimaisen väriselle Esmelle tuntuu sopivan ihan mikä väri tahansa.

Esme on pieni, siro, kaunis ja tumma, mutta siitä huolimatta olen usein poiminut esmemäisyyksiä omaan pukeutumiseeni. Niitä hellepäivien minimaalisia sortsiasuja en rohkenisi kopioida, mutta tämä puetumpi viileän kevätpäivän asu on koottu vähän niin kuin ihailusta sinne Australian suuntaan:

- villatakin päällä kontrastivärinen vyö (nyt kun kuvaa katson, roosa vyö toimisi paremmin kuin valkoinen, ja villatakkikin on tylsän pitkä, plääh),

- kirkkaanpunaisen ja vaaleansinisen yhdistäminen,

- pikkukukat (kauluspaidassa),

- 70-luku-tekee-vanhempia-vuosikymmeniä (laskoshame),

- roosat pitsisukkahousut,

- korkeakorkoiset sandaalit. Tukka ei kyllä ole ollenkaan niin ihana kuin Esmellä...

Sandaalien käyttöikää voisi laajentaa pitämällä niitä kuivilla syys- ja kevätilmoilla rohkeasti sukkien kanssa. Näyttää järkevämmältä kuin luulisi, ja korkeat korot pitävät mielikuvan jossain muualla kuin eka luokan kevätjuhlissa.

Oli sellainen vaihteluntarpeinen päivä, että sateesta huolimatta nousin työn ääreltä, hyppäsin pyörän selkään ja poljin Aurinkotehtaalle Emmauksen kirpputorille tutkimaan, mitä löytyisi. Ja löytyihän jotain, kuten Emmaukselta yleensä.

Kuvassa löydöt suoraan kassista purettuina eli silittämättä. Vasemmalta kiertäen: ruusukuosinen uimapuku, musta ja turkoosi villatakki (musta varjonnäköinen vasemmassa yläreunassa on se musta), neulottu raidallinen helletoppi, punainen kesäjakku, sen sisällä neljä yksiväristä pientä huivia (minulla on laatikollinen huiveja, mutta yhtä lukuunottamatta kaikki kuviollisia... kunnes nyt), tummansininen leveä viskoosihame pienikukkaisella kuosilla, vaaleanpunainen kesäpaita/jakku, mintunvihreä laskoshame ja keskellä pyöreämuotoinen punainen laukku. Aika saalis!

Tämä vaikuttaa siltä kuin olisin kovastikin tarvinnut vaatteita, mikä ei tietenkään ole totta. Kaappiemme tilasta huolestuneille voin kertoa, että näitä kierrätetään rivakasti poiskin päin.

Kolmannen päivän kiharat

Kirjoitan ihan siitä ilosta, että olen tainnut löytää tukalleni sopivan muotoilutuotteen. Ihmeen nimi on hiuspuuteri. Minulla on liukas, rasvoittuva ja ohut hiuslaatu, jossa mikään kampaus ei tahdo pysyä, ja jos pysyisikin, juuri on voiveitsellä nuollun näköinen viimeistään pesupäivää seuraavan päivän iltana. No. Tässä ovat vappukiharat kolmatta päivää käytössä:

Ihan lähikuvaa hiuspohjasta ei viitsi laittaa, mutta väitän, ettei tukka ole vielä ollenkaan ympäristöhaitta-asteella. Te lukijat, jotka kärsitte samanlaisesta hiuslaadusta, ymmärrätte, miksi tämä on niin suuri juhlan aihe!

Puuteria suihkutetaan kuivan tukan juureen ennen muotoilua ja se siitä. Kiharatkin pysyivät hyvin - vappukuvassa ne olivat kampaamatta auki, tähän malliin harjasin ne ihan reilusti ja kiinnitin latvat uudelleen lakalla.

Ei muuten ole kukkamekkoilma tai -olo. Ei sitten yhtään. Siksi pitkästä aikaa tumma vaatetus, enemmän 40-luvun kuin 50-luvun henkeen.

40-luvun satiinipusero Vintage Wäkkärä
pohjepituinen kynähame, helmassa pliseeraukset, UFF (vinkkivinkki: siellä on taas aleviikot)
mokkaiset 50-luvun avokkaat Huuto.net
vyö, panta, nappikorvikset, narupunottu laukku kirppislöytöjä

Pari hauskaa pikkujuttua

Muutossa löytyneitä skannattuja aarteita, se tarkoittaa. Tämä ei ole ehkä graafisesti ihan niin taidokas kuin Erik Bruunin Jaffat, mutta söpö ja paikallishistoriallinen mainoskortti ansaitsee silti päästä kehyksiin ja keittiön seinälle.

Löytyipä myös ihan kokonainen vanha pin up -korttipakka. Pelikortit ovat meillä kovassa käytössä, mutta näitä ei ehkä raski käyttää lainkaan. Herttakuutonen on kuva-aiheista eniten vaatetettu.

(anteeksi vino skannaus...)

Niin alkoi toukokuu

Kylmästi alkoi. Mies oli pyydetty vappupuhujaksi, joten liikkeelle oli lähdettävä, vaikka mittari näytti aamulla kuutta astetta. Mietimme, miten Vartiovuorenmäen kylmyys torjuttaisiin: keväällä haluaa näyttää keväiseltä, mutta olla silti mukavasti hytisemättä. Ratkaisu: kahdet ohuet sukkahousut, ruusumekon alle kaksi alushametta (myös pörheän vaikutelman vuoksi - haikailen kunnon tutu-tyyppistä tylliä, tähän tapaan, mutten vielä ole saanut hankituksi), lähtökohtainen suunnitelma, jonka mukaan paikalta voi poistua heti, kun käy epämukavaksi.

Sisäiseksi lämmikkeeksi banaanikarkkeja.

Puistoon ei parhaita kenkiä. Mieluiten kivannäköiset, mutta jo vähän kärsineet. Harmaat peep toe -avokkaat löytyivät pari vuotta sitten Porin torilta kolmella eurolla.

Käsineissä, joita piti pitää jo olosuhteiden pakosta, taas saattoi vähän hienostella. Tykkään näistä pimujen tilpehöörikaupasta ostetuista rannekoruista kovasti.

Reilun tunnin jaksoimme. Ihan kivaa kuitenkin oli - kunnes tuo ilmapallo kotimatkalla karkasi. Hauskaa vappua ja toukokuuta kaikille!