tiistai 7. helmikuuta 2017

Eteisen hylly ja sohvapöytä

Kerrankin meillä on sisustettu! Viime pari vuotta kodinhallinnan fokus on ollut muussa elämässä, kuten pienempään lapseen liittyvissä järjestelyissä ja kesäkodin laittelussa. Mutta on se nyt silti vähän ihme, että menee melkein kuusi vuotta ennen kuin eteisen vähän liian iso ja pintavikainen lipasto korvataan uudella! Vanha, joka siis ostettiin tämän asunnon mukana, muutti jo uuteen kotiin enkä jaksa etsiä siitä kuvaa, mutta uusi näyttää tältä.


Uusi hylly on pienen asunnon jokatarkoituksenkaluste: lipasto, kirjoituspöytä ja kirjahylly samassa. Alle saa vielä jotain säilytykseen, vaikkapa perheenjäsenten kenkiä ja kissanhiekkamuruja kuten meillä nyt. Kirjahyllyosa on irrotettava, emmekä ole vielä sataprosenttisesti päättäneet, jääkö se tähän vai siirretäänkö olohuoneeseen lastenkirjojen hyllyksi. Siksi hylly odottelee yhä melkein tyhjillään, vaikka haluaisin jotenkin integroida tähän kokonaisuuteen ainakin mustan kissanaulakon, jonka vastikään löysin Ekotorilta.


Korkeudestaan huolimatta - edeltäjä siis oli tavallinen kolmilaatikkoinen lipasto ilman hyllyjä - uusi kaluste on tuonut tilaa eteiseen, koska se on viisi senttiä edellistä pienempi sekä leveys- että syvyyssuunnassa. Muutama puoliturha talviasuste lähti kirpputorille, koska laatikkotila väheni.

Kirjoituspöytä avautuu tähän tapaan ja sen kannen alla on lokerollista laatikkotilaa, johon lajittelin hansikkaita, heijastimia ja muuta eteisen pikkusälää. Sydänpeltirasiassa on kangasnenäliinoja. Kyllä, käytämme sellaisia.


Ja sitten vilkaistaan olohuoneeseen, johon pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin hankkia sohvapöydän. Ikkunan ääressä nojatuolien välissä oleva pieni sohvapöytä vietti joulua sohvan edessä ja se tuntui niin kivalta ja kätevältä, että kun sopiva löytyi kohtuuhinnalla ja kivassa kunnossa Turun Rautakadun Ekotorilta, ostopäätös oli nopea.


Tämä on selvästi pitempi kuin entinen pikkupöytä, oikean mittainen sohvaan nähden. Sohvan alta pilkistää kaikenlaista välttämätöntä, lähinnä lastenkirjoja ja leluja; niiden kanssa pitää vain tulla toimeen, koska taaperolla ei ole omaa huonetta. Taapero onkin jo valjastanut pöydän tehokkaasti leikkikäyttöön, kuvan siisteys pöytätasolla on silmänlumetta.

Meillähän ei tosiaan ole autoa, ja jos joku on joskus miettinyt, miten kuljetamme suurikokoisia tavaroita: tässä yksi hyvä esimerkki. Pöytä ei ole painava, mutta kun bussi heilui, vähän tuo tuotti ylimääräistä haastetta. Mutta kannatti!


Pöydällä oleva malja on saksalaisen Carstensin keramiikkaa. Jos jätämme tämän tähän, se täyttyy ennen pitkää pikkuleluilla, mutta ehkä muutaman vuoden kuluttua... sisustaminenhan on pitkä prosessi, kuten olemme jo huomanneet.



12 kommenttia:

  1. Lapsuuskodissani on juuri tuollainen lipasto ilman tuota ylähyllykköä. Tulipa lämpimiä muistoja mieleen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ilmeisesti ollut yleinen huonekalu - veikkaan Askoa tms. kotimaista klassikkotehdasta - sillä pari kaveriakin kommentoi Facebookissa, että on omistanut samanlaisen. Kaunis on hyllyn kanssa ja ilman!

      Poista
  2. Minulla on ollut tuollainen sohvapöytä. Tuon tyylisiä hyllyjä olen useamman kerran bongannut kirppiksiltä, mutta toistaiseksi ovat jääneet sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten äskeiseenkin kommentoin, tämä huonekalutyyppi on ollut yleinen. Sopii sirona ja monikäyttöisenä sodanjälkeisiin pieniin asuntoihin.

      Poista
  3. Mainio kaluste tuo, jonka eteiseen ostitte. Niin monikäyttöinen. Kyllä autoton konstit keksii:) Äitini huushollissa on yhä se peili, jonka nuorena ostin ja joka piti paikallisen kaupan rautaosastolta laahata kotiin. Ja joskus isä kuljetti mopolla nojatuolia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttava laittoi Facebookiin kuvia Kaakkois-Aasian reissulla näkemistään kuljetusratkaisuista, joissa samalla mopolla kulki nojatuolin lisäksi koko perhe. Voisin kuvitella, että pyörän peräkärrykin olisi monikäyttöinen tässä mielessä, mutta emme vielä oikein ole tutustuneet sen käyttöön - kärry odottelee kyllä kellarissa ensi kesää.

      Poista
  4. Kiva postaus :)

    - Onpa valloittava tuo eteiskaluste. Juurikin niin ihastuttava ja käytännöllinen kuin vaan olla voi. Malli, joka ei ihan joka paikassa vastaan tule.
    - Pöytä on myös tyylikäs ja kuljetus, mitä nerokkain. On mukava bongata näitä kuljetusmuotoja, sillä itse "harrastan samaa". Minun kuljetusta avittaa pyörä, joka on joskus puutarhamyymälävisiitin jälkeen melkoinen näky...korkea puu takatarakalla ja kaikki korit pullollaan kukkia... :D
    - Sydänrasian sisältö yllättää. Takavuosina tuttu asia ei enää ole yhtä yleinen - kangasnenäliinat! Miten nostalgista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Titta! Meillä on suuri määrä kangasnenäliinoja, ja olemme jopa pitäneet niistä pari näyttelyä (kaupunginkirjaston aulassa joskus 2000-luvun alussa ja toinen vanhusten palvelutalossa). Niissä on aika herttaisia painokuoseja, pidän erityisesti vanhoista lastennenäliinoista :)

      Poista
  5. Olipa ihanaa löytää blogisi!

    Meillä käytetään vallan kangasnenäliinoja, joita ostelen kirpputoreilta, mutta kauneimmat lastennenäliinat ja herkimmät pitsiset juhlanenäliinat olen pannut sivuun. Joukossa on muun muassa musta pitsinenäliina hautajaisiin; sillä sopii sirosti taputella kyyneleet poskilta...

    Minullakaan ei ole autoa, ja jos kyytiä ei ole tiedossa, tavaroiden kuljetuksessa saa käyttää kekseliäisyyttä! Pyörän peräkärryssä lapset istuivat monesti tavaravuorien alla... Ja kerran, kun työnsin hurmaavan vanhan samettisohvan Tampereella kierrätyskeskuksesta lastenrattailla keskustan läpi, sain hankalaksi osoittautuneeseen yritykseeni apua Balkanin sotaa paenneelta pariskunnalta - enkä voinut edes lopuksi tarjota heille kahvia tai muuta kiitokseksi ystävällisyydestä, koska heillä oli Ramadan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava että löysit tänne lukijaksi! Monessa paikassahan kuljetus kyllä järjestyy rahalla, mutta välillä pihiys tai löyhyys iskee eikä halua investoida sitä pariakymppiä, ja sitten tulee eksoottisia kuljetusmenetelmiä. Hauska on tuo tarinasi sohvan kuskaamisesta!

      Poista
  6. Hei! Löysin tänään blogisi. Tekstiäsi on miellyttävä lukea ja aiheet ovat kiinnostavia. Kiitos kivasta blogista! Minut sai kommentoimaan yllättävä tieto, että joku muukin käyttää kankaisia nenäliinoja. Aloin käyttää ainokaiseni vauva-aikana, ja me allergianuhaiset olemme niihin tyytyväisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ja siitä, että kuulut kangasnenäliinojen kannattajiin! Blogi on tällä hetkellä vähän hiljainen, mutta eiköhän se tästä vielä nouse, kun aikaa järjestyy lisää...

      Poista