perjantai 26. elokuuta 2016

Anttilan sisustusta, 1965

Löysin viimein aikaa jatkaa Anttilan vuoden 1965 kevät-kesäkuvaston perkaamista. Naisten muodin esittelin pari viikkoa sitten, nyt on vuorossa sisustus- ja huonekaluosasto. Harmi kyllä näillä alueilla ei ollut läheskään niin paljon värisivuja kuin muotipuolella, mutta joitain kuitenkin. Teknisenä huomiona se, että liimaselkäinen kuvasto ei kovin hyvin kestänyt skannerissa käyntiä, joten nyt valokuvasin sivut, hiukan vaihtelevalla menestyksellä.

Aluksi sisustustekstiilekä: pyyhkeitä, patakintaita, verhoja. Anttila myi tähän aikaan paljon kankaita metritavarana, esimerkiksi pellavaa keittiöpyyhkeisiin, sekä noita vaatetuskankaita kaavavinkkeineen, joista on kuvakin.


Näissä patakintaissa ja pannumyssyssä on kivat värit ja novelty print -kuosit.



Voisi luulla, että kaikilla oli 60-luvulla Metsovaaran tai Marimekon printtikangasverhot, mutta ei, paljon perinteisempää oli Anttilan tarjonta.


Tämän tyyppisiä pikkuliinoja, kuvastossa 'kahviliinoja', näkee vieläkin todella usein kirppiksillä - lienee ollut suosittu tuote!


Ja sitten huonekaluihin. Huonekalut edustavat suureksi osaksi juuri sellaista selkeää tiikkityyliä, joka nyt on retrohenkistä muotia. Mietin, onkohan minulla ollut juuri tällainen vuodesohva joskus vuosituhannen vaihteessa.


Pöydät mutruilevat kuvausteknisen virheen vuoksi... mutta ovat silti tosi hienoja!


Kirjavia täkkejä ja hohtavanvärisiä silkkitäkkejä kerätään myös nykyään. Alle kahdellakympillä olisi saanut halvimmat Anttilasta.


"Rottinkikalusteet ovat aina muodissa", mahtaako olla näin? Hyllyn ja seinäristikon yhdistelmä olisi kiva köynnöskasville.


Oliko jollakulla lapsena tuollainen Disney-matto tai kissa- tai koiratyyny?


Lapsuudenkotini puutarhakeinu, jos oikein muistan, tuo keltakukallinen. Huolisin näitä edelleen.


Tyylikäs, ankarakin olohuone Anttila-kalustein ja Anttila-hinnoin! Moniosaiset kirjahyllyhässäkätkin taitavat olla tulossa uuteen arvoon - niihin saa hyvin esiin myös keräilykokoelmia. Liinavaatekaappi on jo retrohenkisen kodin klassikko.


String-hyllyn tyyppisiä pikkuhyllyjä ja kiinnostava seinänpäällyste tai "seinätehoste" punottua tiikkiviilua.


"Täydennyshuonekalu" on minulle uusi termi, mutta sillä näemmä tarkoitetaan kaikenlaisia pikkupöytiä ja muuta vastaavaa.


Lipastoja ja kukkapöytiä. Joskus harmittaa, ettei nykykodissa ole paikkaa kukkapöydälle (paitsi parvekkeella), niin hienoja ne usein ovat.


Arkimatto on minustakin kaunis - noista plyyshisistä en niin paljon välitä, vaikka tiedän, että niilläkin on kannattajansa.


Kokolattiamatto alkaa olla kadonnutta kansanperinnettä. Lapsuudesta 70-luvulta muistan, että näillä päällystettiin lattian lisäksi portaita (meidän kesäkodilla jopa ulkoportaat oli kokolattiamatoitettu, mikä on vähintään outo valinta, matto hävitettiin viimein tänä kesänä).


Katoavaa kansanperinnettä: kampauspöydät ja puhelinpöydät. Meillä on vintillä siniseksi maalattuna tuo alimmainen puhelinpöytä, ilman ritilähyllyä tosin.


Löysitkö näistä tuttuja juttuja? Tähän Anttila-sarjaan on tulossa vielä ainakin astia- ja lastentavara-aiheiset postaukset lähiviikkoina.

14 kommenttia:

  1. Kiitos kalustepläjäyksestä. Monta tuttua kalustetta kuvastosta bongasin.Ihanaa aikamatkailua lapsuuteen.

    VastaaPoista
  2. Oooi tuolla on sama sohvaryhmä mikä mullaki on. Ja noi string -hyllyt on niin ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat niin kauniita melkein kaikki tämän ajan huonekalut. Tosin en kuvannut niitä chippendale-henkisiä huonekaluja, joita myös oli muutama kuvastossa kaupan.

      Poista
  3. Pannumyssyä ei taida tänä päivänä enää kaupasta löytää. 1960-70-luvulla meillä tällainen kapine oli, mutta silloinkin kaapissa käyttämättömänä Olisikohan sen joku tuonut tuliaisiksi tai voitettu arpajaisista. Kahvi kuitenkin laitettiin termospulloon tai -kannuun vaikka pannulla olisi keitettykin. Sitten alettiin keittää suodatinkahvia, niin että vesi keitettiin ja kaadettiin suodattimen läpi suoraan termoskannuun. Ensimmäinen kahvinkeitin ilmestyi keittiöön 70-luvun puolivälissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pannumyssyjä käsittääkseni myös valmistettiin paljon lahjoiksi.

      Poista
  4. Luulen että täydennyshuonekalu tarkoittaa jotain, joka hankitaan varsinainen yhtenäisen kaluston oheen. Joku sisustustuntija ehkä osaa sanoa tarkemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ensin ostetaan sohva ja muut isot, ja sitten täytetään loppu tila täydennyshuonekaluilla :)

      Poista
  5. Iik! Ostin pari vuotta sitten Aistikkaita täydennyshuonekaluja kotiinne -sivun vasemman yläkulman tuolin ja olen yrittänyt etsiä siitä tietoa. Eipä taida tuossakaan olla sen enempää tietoa, mutta hauskaa, että törmäsin siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin ihana tuoli, minäkin ostaisin!

      Poista
  6. Hauskaa on näistä seurailla tyylien muutosta tai muuttumattomuutta: kuten muotipostauksessa huomasin omaa, vanhempaa pukuani vastaavan pikkumustan, samoin tässä nuo ruokailuryhmän tuolit ovat hyvin hyvin samanlaiset kuin vanhemmillani yhä käytössä olevat! Heidän tuolinsa vain ovat sukulaisen 40-luvulla itse rakentamat. Ja silti malli on täysin sama kuin vielä 60-luvun puolivälissä myyty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Tähän aikaan suosittiin vielä hyvin ajatonta designiä, ja varmaan juuri ruokailuryhmä on ollut tarkoitus hankkia koko elämäksi kerralla.

      Poista
  7. Kiitos tästä! Onpas paljon ihania tavaroita, mutta parasta oli, että papalta perimäni alkuperäisessä verhoilussa virheettöminä säilyneet nojatuolit on tunnistettu Peppi-tuoleiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tästä oli hyötyä ja iloa!

      Poista