keskiviikko 19. elokuuta 2015

Kun teekannut katosivat

Kävin aamulla turkulaisella kirpputorilla, joka myy hyväntekeväisyysmielessä lahjoitustavaraa. Astuessani ovesta sisään kuulin kahden myyjän välisen keskustelun, joka kulki pääpiirteissään näin:

Myyjä 1 (näyttää kahta teekannua): Mikä tällaisten hinta olisi, nämä tulivat tänä aamuna.
Myyjä 2: Näytäpä... Minä otankin nämä, ne sopivat posliininmaalauksen materiaaliksi.
Asiakas (minä): Saanko vielä katsoa kannuja, vai menivätkö ne jo?
Myyjä 2: Ne menivät. (myyjälle 1) Sanoiko se, joka nämä toi, että tuo näitä vielä lisää?

Asiakas (minä) ehti kuitenkin nähdä kannut ja melkein tunnistaakin. Heti oli nimittäin selvää, että kyse ei ollut mistä tahansa kannuista, vaan arvokkaasta tavarasta. Suomalainen kirpputorikävijä yleensä tunnistaa Arabian astiat, kun sellaisia osuu kohdalle - myyjistä käytännössä kaikki, mutta tässä tapauksessa ehkä myyjän 1 maahanmuuttajataustaisuus vaikutti siihen, ettei hän tiennyt, mitä oltiin myymässä.

Olin sen verran ällistynyt, etten osannut jatkaa keskustelua arvokkaiden kannujen päätymisestä pikavauhtia tiskin alle. Minun olisi pitänyt kysyä ja varmistaa, tiesikö myyjä 2, mitä oli lähettämässä posliininmaalauskerhoon. Toiminnan nopeus ja haluttomuus antaa mahdollisen maksavan asiakkaan vielä katsoa kannuja viittaa mielestäni siihen, että tiesi. Korostan, että tämä on tilannesidonnaista tulkintaa, ja voin olla myös väärässä.

Poistuttuani ja käytyäni kahvilla (ja puituani asiaa Facebook-seinälläni) päätin soittaa kirppistä pyörittävään yhdistykseen ja kysyä, menikö tilanne yhdistyksen toimintakulttuurin mukaisesti. Puhelu sai minut entistä hämmentyneemmäksi, sillä kyllä, kirpputorin myyjillä on oikeus ottaa kirpputorille tulevista esineistä haluamansa syrjään käytettäväksi talon sisällä eli esimerkiksi yhdistyksen posliininmaalausryhmässä. Kotiin vieminen ei tietenkään ole sallittua, kuten ei varmasti millään kirpputorilla. Henkilö, jonka kanssa puhuin, lupasi kuitenkin pyynnöstäni selvittää, ettei mitään arvokasta ole päätymässä maalattavaksi.

Muistin suurin piirtein kannujen ulkonäön, vaikka näin ne noin kolmen sekunnin ajan, ja päätin tutkia hiukan asiaa. Toinen kannuista oli Arabian Saara-sarjaa, 1970-luvulta, suunnittelijana Anja Jaatinen-Winqvist. Saara-teekannun hinta on esimerkiksi Astiataivaan sivuilla 165 euroa. Pahoittelut lainatun kuvan huonosta laadusta.


Toinen kannuista oli pyöreähkö ruskea, kuvioltaan epämääräisen poikkiraitainen. Ensin tuli mieleen Ruska-sarja, mutta todennäköisesti kyseessä oli kuitenkin Mahonki - ei yhtä arvokas, mutta varmasti joidenkin keräilijöiden arvostama 1970-luvun tuote.


Molemmat kannut ovat kuvioiltaan sellaisia, ettei minulla ainakaan heti tulisi mieleen käyttää niitä posliininmaalauksessa, johon kuvioton yksivärinen tuntuisi sopivan parhaiten. Itse asiassa en tiedä, kumpi ajatus vaivaa minua enemmän - sekö, että kirppismyyjä vetäisi välistä, vai se, että arvokkaat vanhat astiat päätyisivät harrastajamaalareiden sutattaviksi. Entä te, hyvät lukijat? Miten olisitte reagoineet, jos olisitte nähneet tällaisen tilanteen? Oletteko joskus nähneet myyjien arveluttavaa toimintaa kirpputorilla? Ja miten mielestänne lahjoituskirppiksen tulisi toimia niille lahjoitettavan arvokkaan tavaran kanssa - myydäkö markkinahintaan vai pienellä hinnalla?

Saatoin kuulla kateuskortin kahahduksen jossain päin nettiä. Itse asiassa en itse ole erityisen kiinnostunut noista kummastakaan kannusta. Saara-kannun olisin saattanut ostaa, jos sen hinta olisi ollut pieni, vaikka vitosen tai kympin, mutta en esimerkiksi kolmellakympillä, joka voisi olla sopiva tällaisen esineen hinta hyväntekeväisyyskirppiksellä. Ymmärrän kyllä, että kirppismyyjät usein joutuvat houkutuksen äärelle, kun mitään tilastointia sisääntulevista lahjoituksista ei tehdä. Miten itsekään pystyisin hillitsemään itseni, jos joku toisi vaikka pussillisen hienokuntoisia 1950-luvun vaatteita omassa koossani? Maksaisinko kirppiksen kassaan jonkun mitättömän pari euroa ja kirjaisin myydyksi epämääräisesti "vaatteita", maksaisinko löydöistä kelpo markkinahinnan, jättäisinkö ne myytäväksi liikkeessä vai koettaisinko myydä arvotavaran netissä yhdistyksen hyväksi, mikä olisi yhdistyksen kannalta tuottoisin tapa?

Tänä kesänä kävimme pienellä hyväntekeväisyyskirppiksellä, joka oli ratkaissut asian fiksusti, jopa luovasti. Hassua kyllä, siinäkin oli kyse tee- tai kahvikannuista. Myyjät olivat selvittäneet myyntiin tuotujen astioiden markkinahinnan netistä ja merkinneet sen hintalappuun, mutta lisänneet myös "Meidän hintamme 30 e" -tekstin, ilmeisesti arvaten, ettei pikkupaikkakunnalla voi odottaa kenenkään ostavan astioita antiikkiliikkeen hinnoilla.

Palatakseni alkuperäiseen tapaukseen: lähetin vielä sähköpostia yhdistyksen johdolle ja sieltä jo kuitattiin, että asia selvitetään pian. Toivon vielä, että järkevä selitys löytyy, joten en ainakaan toistaiseksi kerro, mistä kirpputorista oli kysymys.

Muoks. Eilen on myös Facebookin Roskalava Turku -ryhmässä käyty samantapaista keskustelua, kun sisustuskaupan omistaja oli käynyt kahden pakun kanssa omimassa kiinnostavan lavan koko sisällön peltipurkkeineen ja puulaatikkoineen. Pahin moka tuli tehdyksi ehkä siinä, kun kauppias ei ollut pyynnöstäkään antanut lavalle tulleelle toiselle kiinnostuneelle yhtä monista puulaatikoista vaan kehottanut käymään ostamassa kaupastaan - siinä ahneus otti vallan järkevästä kierrättämisestä.

31 kommenttia:

  1. Viime talvena olin ostamassa kierrätyskeskuksesta bootseja. Laitoin bootsit kassapöydälle maksaakseni ne. Myyjinä tiskin takana hääräili kolme venäläistä naista, joista yksi nappasi bootsit pöydältä itselleen! Naisen takana oli melkoinen kasa ilmeisesti hänelle itselleen varattuja vaatteita ja tavaroita. Sain kuitenkin bootsit itselleni sanomalla terävästi että kengät ovat tulossa minulle. Ihmettelin kyllä kyseistä toimintaa ja mietin voiko olla laillista että myyjät vievät parhaat päältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, olipa härski tapaus! Kommentoivatko myyjät tätä tilannetta millään tavalla?

      Poista
  2. Ai kamala, toivottavasti pannut eivät päädy posliininmaalaukseen pilattavaksi! Outoa toimintaa kyllä! Tosin mitä olen kuullut (ja ehkä huomannutkin..), niin taitaa olla kirppareilla yleistä, että myyjät vievät parhaat päältä, valitettavasti.. Olisi mukava kuulla, että miten tapaus päättyy eli mitä yhdistys vastaa sähköpostiin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerron ilman muuta täällä, jos tarina saa jatkoa!

      Poista
  3. Molemmat vaihtoehdot, joko myyjän välistä vetäminen (vieläpä tuotteista kiinnostuneen asiakkaan läsnä ollessa) tai kannujen päätyminen posliinimaalaukseen, ovat tosi ärsyttäviä. Huomioon ottaen kannujen värit ja toisessa kannussa olevan runsaan kuvioinnin, myyjän selitys viedä juuri nämä kannut posliinimaalaukseen tuntuu kyllä vähän naurettavalta. Se olisi ehkä myös näistä kahdesta pahasta vielä se pahempi vaihtoehto kannujen säilymisen kannalta. Nostan hattua sinulle siitä, että otit yhteyttä yhdistykseen ja aloit selvittää asiaa.

    Olen itse asiassa aina kuvitellut, että kirppiksillä myyjät saavat ostaa haluamansa tavarat, siis siihen samaan hintaan jolla ne myytäisiin asiakkaille, ennen niiden esille panoa. En kyllä ole ikinä miettinyt onko se oikein vai väärin. Tässä tapauksessa minua ärsyttää kuitenkin se, että tuotteet vietiin suoraan asiakkaan nenän edestä.

    Juttelin itse asiassa vähän aikaa sitten hyväntekeväisyyskirpparin myyjän kanssa vähän samasta aiheesta. Hän oli sitä mieltä, että hänelle on myyjänä suurempi ilo tunnistaa arvokkaat tavarat, hinnoitella ja esille panna ne sen mukaisesti ja saada yhdistykselle voittoa, kuin hamsteroida tavarat itselle. Harmi, että näin jalot ajatukset eivät ehkä ole kovin yleisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatusten jalous riippuu varmaan paljolti siitä, onko henkilö töissä aatteen kuten uskonnon palosta (monilla seurakuntien kirppiksillä varmasti näin) vai työllistettynä, jolloin kirppistyö lienee vain mikä tahansa työ, ehkä vastenmielinenkin pesti. Minustakin olisi ihan OK, jos myyjät ostaisivat tuotteita samaan hintaan kuin ne muutenkin pantaisiin myyntiin tai korkeintaan pienen henkilökunta-alennuksen kanssa. Toki ikävää kirpputorin valikoiman takia, jos näin on, mutta ei se voi laitontakaan olla. Ilmaiseksi ottaminen taas on aivan toinen juttu.

      Poista
  4. Mä oon käyny kirpparilla wc mikä on henk.kunnan tilaa nii yks seinähylly täynnä kivi ja nappi tuikkuja ..eli heti ku tullu pöytiin napattu sinne seuraavalle jobbarille myyntiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa tämänkin voisi kyselijälle selittää "hauskana sisustusjuttuna", mutta kieltämättä haiskahtaa.

      Poista
  5. Ompa harmillista, toivon etteivät aarteet maalattaviksi joudu.
    On tosiaan rehellisyyden nimissä vaikea sanoa miten toimisin itse myyjänä, en ainakaan asiakkaiden aikana mitään hyllyn alle pistäisi, se on törkeää, varsinkin kun asiakkaana olit vielä kiinnostunut tuotteista.
    Kysyit mielipidettä hinnoittelusta, mielestäni lahjoituskirppis ei voi pyytää antiikkiliikkeen hintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, juuri se kohta oli oudoin, etten saanut enää katsoa kannuja. Viimeistään siitä paljastui epäilyttävä toiminta.

      Poista
  6. Eivät nuo tosiaankaan sovellu posliininmaalaukseen edes harjoittelualustaksi, eihän kuviollisesta pohjasta edes erota mitä on päälle maalannut. Ja jos maalaukset vielä oikeasti poltettaisiin jotta niistä tulee pesunkestäviä, voi olla etteivät kyseiset kannut edes kestäisi korkealämpötilaista posliinipolttoa. Kaikki astiat kun eivät ollenkaan sovellu sellaiseen. Äitini on harrastanut posliininmaalausta jo kutakuinkin 30 vuotta ja siksi on jotakin tietoa minuunkin tästä tarttunut. Paras harjoitusalusta posliininmaalaukselle olisi valkoinen posliinilaatta tai ruokalautanen, laakea ja tasainen jota on helppo pitää kädessä tai pöydällä maalatessa. Selitys posliininmaalauksesta kuulostaa tosiaankin ontuvalta.

    Myönnän että itsellekin voisi olla kova paikka jos olisin töissä vastaavassa paikassa ja saisin eteeni vaikkapa täydellisen 20-luvun asun. Mutta uskon että rehellisyys voittaisi, koska muutoin omatunto kolkuttelisi pahasti.
    Kun liikkeeseen sisään tuleva tavara ei maksa mitään eikä ole varastolistoja tai tilauslistoja joiden kanssa tuotteiden määrän ja laadun tulee täsmätä niin kiusaus voi olla suuri pistää parhaat päältä omaan kassiin. Ehkä se ei siinä tilanteessa edes tule mieleen että se on varkaus. Esimiehiltä vaadittaisiin tässä enemmän ennakointia ja jämäkkyyttä ja tällaisissa työpaikoissa tulisi korostaa sitä että varkaus se on siinä missä muukin myymälävarkaus.
    Minustakin on ihan ok jos myyjät saisivat etuostooikeuden ja ostaa kirppiksen tuotteita samaan hintaan kuin ne myytäisiin muillekin asiakkaille, kuormasta syöminen sen sijaan ei ole ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos infosta. Itse en tiedä posliininmaalauksesta yhtään mitään, mutta aavistelin suurin piirtein tuollaista. - Ehkä kirppiksen välistävetämisestä pitäisi enemmänkin alkaa puhua varkautena? Kun sitäkin pidetään kovin kauheana juttuna, että vaikka myyjä ottaisi mukaansa ruokakaupan paistopisteen roskiin meneviä tuotteita töistä lähtiessään, on myyntiin tarkoitetun, hyvässä tarkoituksessa lahjoitetun tavaran nappaaminen minusta paljon pahempi asia.

      Poista
  7. Nykyään monilla yhdistysten kirppareilla (ja siis seurakuntienkin) voivat myyjät olla tosiaan erilaisin tuki- ja työllistämistoimin sinne töihin otettuja. Se on harmi sikäli, että he ikäänkuin edustavat kuitenkin sitä tahoa, jolle ovat töissä ja esim. seurakuntien kirppiksillä varsinkin ihmiset usein olettavat myyjien olevan seurakunnan väkeä. Joku voisi haluta jutellakin asioistaan. Nykyään ei vain tahdo ihmisillä olla aikaa sitoutua kirppismyyjäksi, koska onhan se sitovaakin, jos ei ole montaa henkilöä sitä pyörittämässä. Ja toisaalta moni kirppis taitaisi lakata olemasta ilman työllistettyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se näinkin. Ja taatusti on myös hyviä, innostuneita työllistettyjä kirppistyöntekijöitä, ettei sillä!

      Poista
  8. Ja vielä tuosta roskalavajutusta; aika karseata, että joku omii kaiken ja sitten myisi kyllä kalliilla liikkeestään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oli vielä kehdannut kovaan ääneen mainostaa, että hänellä on Habitaressa myyntipaikka, ja siellä tällainen kama kiinnostaa...

      Poista
  9. Vastauksena Elinan kysymykseen: muut paikalla olleet myyjät (tai josko olivatkaan kaikki mitään myyjiä?) olivat vähän hämmentyneen oloisia, mutta kukaan ei kommentoinut mitään, tai jos sanoivatkin jotain, en ymmärtänyt, kun puhuivat venäjää (Itä-Suomessa kun ollaan). Itse olin niin tyrmistynyt, että poistuin äkkiä paikalta. Nyttemmin nuo venäläiset ovat kadonneet kirpparin myyntihommista. Olivat varmaankin työllistettyinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi se yksi olla sitten porukan pomo, jos eivät muut mitenkään puuttuneet siihen rohmuamiseen.

      Poista
  10. Olen aikoinaan maalannut posliinia lähes 20 vuotta ja sen voin sanoa, että kumpikaan noista ei sovellu posliininmaalaukseen. Siinä ne vain pilaa kokonaan. En voi kuvitella, että missään posliininmaalauksenopettaja antaisi maalta noihin mitään. Harmi, että myyjä oli noin ymmärtämätön mitä on tekemässä ja pilaamassa hienot teekannut. Olen monesti kuullut, että joku tuttu on onllut jollain kirppiksellä, kun sinne on tuotu jotain mielenkiintoista, niin ne ovat hävinneet todella nopeasti tiskin alle ja vaikka ostaja olisi kysynyt, että voisiko katsoa ja mahdollisesti ostaa, niin on sanottu jotain epämääräistä ja tavarat ovat kadonneet johonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva tietää, millaisia systeemeitä kirpputoreilla on tällaisen suhmuroinnin estämiseksi. Tässäkään tapauksessa se, että paikalla oli kaksi myyjää yhtä aikaa, ei ollut este.

      Poista
  11. Roskalavalöytöilyä en ole harrastanut. Niitä ei täällä näe. Hyvänteväisyyskirpparilla olen törmännyt siihen, että hinnoitellaan yli esim kassipäivillä joita lehti mainosti kaikentavaran kassipäivinä. Myyjän mielestä olin ilmeisesti löytänyt itselleni turhan laadukkaan sopivan kokoisen asuarsenaalin kesäksi, koska hän päätti pyytää kirjoista eri hinnan. Mainoksessa kirjat kuuluivat kassipäivän sisältöön. Maksoin sitten kahdesta käytetystä kirjasta uusien alelaarihinnan. Toiset asiakkaat eivät tehneet ostoksia nähtyään myyjän. Kyselivät vaan kohteliaasti minä päivinä ko myyjä on kirpputorilla hyväntekeväisyystyössä. Olivat ilmeiseti nuo asiakkaat kohdanneet saman ilmiön myyjän kanssa jo aikaisemmin.. En minä ainakaan loputtomiin kirppareilta hamstraa. Olin onnistunut laihtumaan ja siksi tarvitsin uusia vaatteita kohtuullisen paljon. Toisekseen jäi sinne yllin kyllin samanveroista tavaraa. Ostin vai ne jotka tarvitsin. Onneksi sijoitetut rahat menivät hyvään tarkoitukseen. En kuitenkaan tykännyt myyjän tyylistä myydä osa kamppanjaan kuuluva tavara erihintaan. En tee minäkään enää ostoksia ko myyjän myydessä tuolla kipputorilla. Ostosten summa on arvoitus, koska hän päättää sen uusiksi kassalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän ilmiöön olen minäkin joskus törmännyt, että kun tavara on hinnoittelematonta, voi toinen myyjä pyytää vitosen siitä, mistä toinen pyytäisi euron. Toimii molempiin suuntiin: ostin kesällä eräältä kirppikseltä pussilakanoita, joiden hyllyyn merkitty hinta oli 5 e/kpl, maksoin 1 e/kpl. - Jos kyse oli tosiaan tavarasta, joka ennakkomainoksen mukaan kuului kassitarjoukseen mukaan, myyjä toimi yksinkertaisesti väärin. Joko muisti tarjouksen väärin tai iski kateus asiakasta kohtaan. Ehkä jälkimmäinen, jos kerran muut asiakkaat tiesivät jo varoa ko. myyjää.

      Poista
    2. Jos lehdessä tai liikkeessä on mainos jossa ilmoitetaan tietyt tuotteet tietyn hintaisiksi niin myyjää kyllä sitoo laki että ne tavarat on myytävä sillä hinnalla. Siis hyväntekeväisyyskirppistä sitovat ihan samat lait kuin muitakin liikkeitä. Toki tässäkin asiassa sovelletaan nykyään kohtuuttomuus-sääntöä. Eli jos mainoksessa on vaikka painovirhe tyyliin 200€ tuotetta myytäisiinkin mainoksen mukaan 20€ hinnalla, on jokseenkin selvää että kyseessä on painovirhe eikä liikkeen tarvitse sitä moisella hinnalla myydä. Sen sijaan jos mainoksessa lukee vaikkapa että "Kaiken tavaran kassipäivät, kassillinen tavaraa hinnalla X, koskee vaatteita, kirjoja ja astioita", niin on jokseenkin selvää että ale todellakin koskee kyseisiä tavaroita ja myyjän on lain mukaan ne annetulla hinnalla myytävä.

      Kirppiksillä on usein hinnoittelematonta tavaraa, sekin on periaatteessa laitonta ja kaikissa tuotteissa pitäisi näkyvästi olla hinta merkittynä. Tietysti joskus se on ostajalle edullista jos ei ole, mutta joskus näemmä päinvastoin.

      Poista
  12. Hieno juttu Elina, että nostit asian puheeksi. Näitä juttuja tapahtuu valitettavan usein kirppiksillä, joissa on työllistettyjä, joiden intressinä on ahneus ja voiton tavoittelu.
    -seija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä harmillista - pilaa fiiliksen monelta kävijältä ja kirppisten maineen, vaikka varmasti epärehelliset työntekijät ovat vähemmistö myyjistä.

      Poista
    2. Hyvä postaus, ansaitsi päästä uutisiin.

      Poista
    3. Kiitos. Mietin koko ajan, että jos olisin nyt itse työelämässä, tekisin tästä uutisen. :)

      Poista
  13. Minulla on eräästä Turkulaisesta kirpputorista seuraavanlainen omituinen kokemus: Olin paikalla kun vanha pariskunta toi laatikollisen vanhoja leikkikaluja. Koska keräsin vanhoja nalleja, kysyin tietysti voisinko nähdä niitä ja kerroin olevani kiinnostunut ostamaan. Minulle sanottiin, että ne menevät lajitteluun ja tulevat myyntiin kun ne on hinnoiteltu. Paitsi että kuulin saman myyjän puhelinkeskustelun, jossa hän kertoi lahjoitetuista leluista. Noin 15 minuutin kuluttua liikkeeseen tuli nainen, joka poistui saman pahvilaatikon kanssa. Näin ainakin pystyy kiertämään sen, ettei myyjä voi OTTAA lahjoitustavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tympeä juttu, ja tällaistakin tietysti tapahtuu. Kysyitkö myyjältä tästä tapauksesta? On harvinaisen härskiä. että asiakkaana näit koko tapahtumaketjun, ja silti myyjä toimi kuten toimi.

      Poista
  14. Mun mielestä on ihan ok jos kirppismyyjät saavat ostaa myyntiin tullutta tavaraa ja vaikka valita ensimmäisenä. Saahan tavallisissakin kaupoissa. Eikös se ole ihan sama kuka tavaran ostaa, kunhan kauppa käy ja kassaan (hyväntekeväisyyteen) saadaan rahaa. Mutta tällöin pitää tuotteen olla jonkun muun hinnoittelema, ja henkilökunnan jäsen ostaa tavaran sillä hinnalla kuin kuka muu hyvänsä (tietysti mahdolliset henkilökunta-alennukset ok). Eettisesti kyseenalaiseksi toiminnan tekee se, että jos hinnoittelussa tehdään tahallinen virhe, eli hinnoitellaan alakanttiin itseä tai työkaveria kiinnostava tuote. Sehän ei enää ole esim. lahjoituskirpparia pitävän yhteisönkään etu. Eikä varmasti lahjoittajankaan toiveen mukaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ostamisen ja ottamisen välillä voi olla hiuksenhieno raja.

      Poista