Ensin museo-osasto. Pidän rautateistä (vaikka VR menikin poistamaan lehdistöalennuksen lippujen hinnoista!), etenkin rautatienostalgiasta. Vanhat höyryveturit ovat totta kai komeita, mutta ykkössuosikkini on 50-lukuinen söpö kiskobussi, lättähattu - ja sattumoisin yhteen sellaiseen päästiin kipuamaankin suhteita hyödyntäen.
Kaikki vanha graafinen materiaali vetoaa myös. Veturimuseon seinällä oli tällainenkin kilpi.
Lounastimme keskustassa ravintola Leskirouvassa - seurueen eläkeläisosasto ehdotti pikatienvarren ABC:ta, mutta saimme heidät tukemaan paikallista yrittäjyyttä - ja siirryimme siitä samalla kadulla sijaitsevalle Teriskoti-yhdistyksen ylläpitämälle kirppikselle. Se sijaitsee tunnelmallisesti vanhan hautausmaan aidan kupeessa.
Mutta voi kauhistus! Loppuunmyynti! Jälleen kerran yksi ihana vanhan ajan kirppis vuosien varrella kerrostuneine varastoineen sulkee ovensa. Jos vielä haluatte täällä poiketa, aikaa on elokuun loppuun. Minä korjasin talteen muun muassa kauan etsimäni ruohonvihreät avokkaat (1,5 e) ja syksyn haussa-listallakin tavatun mustan pitsisen kotelomekon (2 e).
Radan toiselta puolelta taas löytyi tällainen tunnelmapala.
Toijalan pieni kierrätyskeskus sijaitsee vanhan maatalouskaupan talossa, jossa kuulemma on ollut myös Toijalan ensimmäinen Alko. Täällä oli hintataso varsin kohdallaan, mutta varsinaisia aarteita ei jäänyt haaviin - paitsi ainoa meiltä vielä puuttunut Rasmus Nalle -kirja!
Syksy tuo Hopeapeilissä tullessaan ainakin enemmän asukuvia; mökeillä ja mummoloissa kun ei asuun jaksanut läheskään aina panostaa. Tahtikin tiivistyy taas, vaikka syksyn työlistalla kummitteleekin jotain suurta... 300-sivuinen kirja. Siitä kuulette enemmän ensi vuoden puolella; sitä ennen on luvassa vielä monta monituista kepeää tyylihistoriakatsausta asun tai skannauksen muodossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti