Mitäs minä sanoin

...ihan pari viikkoa sitten? Syksy-laatikot (kaksi kappaletta) saapuivat vintiltä eilen illalla. Oikeastaan lähinnä siksi, että huomenna on taas Kioskin kirppis, tervetuloa kaikki Turussa liikkuvat, ja sitä varten pitää tietysti tarkistaa myös villapaita- ja tweedhametilanne.

Silmäyksen loin näillekin söpöläisille, mutta ne saavat kaikki vielä jatkaa minun kenkinäni.

Kesä tuli kuitenkin takaisin ja päivän asu on vielä varsin kesäinen. Ja päätön, koska on päiviä, jolloin päätään ei jaksa vaivata pään laittamisella kuvauskuntoon. (Olin jo unohtanut, millaista on valvoa huonosti nukkuvan, levottoman, epämääräisesti kipeilevän lapsen kanssa yökolmesta aamukuuteen.)

70-luvun laskoshame, UFF moooooonta vuotta sitten

punaiset ballerinat H&M

toppi jäämistölöytö nykyisestä asunnostamme

vyö, kaulakoru kirppislöytöjä

Nyt lähden kahville nauttimaan kesästä, nauttikaa te muutkin!

Tunnelmakuvia Toijalasta

Viimeinen kesäreissu on ohi. Loma loppuu, työsähköpostia pukkaa ja ensimmäiset deadlinet häämöttävät viikon päässä. Mutta vielä tiistaina nautiskelimme suomalaisen pikkukaupungin elämänmenosta Toijalassa, jonne poikkesimme vanhempieni luota Hämeenlinnasta. Houkuttimena olivat veturimuseo ja eräs hyväksi tiedetty kirpputori.

Ensin museo-osasto. Pidän rautateistä (vaikka VR menikin poistamaan lehdistöalennuksen lippujen hinnoista!), etenkin rautatienostalgiasta. Vanhat höyryveturit ovat totta kai komeita, mutta ykkössuosikkini on 50-lukuinen söpö kiskobussi, lättähattu - ja sattumoisin yhteen sellaiseen päästiin kipuamaankin suhteita hyödyntäen.

Kaikki vanha graafinen materiaali vetoaa myös. Veturimuseon seinällä oli tällainenkin kilpi.

Lounastimme keskustassa ravintola Leskirouvassa - seurueen eläkeläisosasto ehdotti pikatienvarren ABC:ta, mutta saimme heidät tukemaan paikallista yrittäjyyttä - ja siirryimme siitä samalla kadulla sijaitsevalle Teriskoti-yhdistyksen ylläpitämälle kirppikselle. Se sijaitsee tunnelmallisesti vanhan hautausmaan aidan kupeessa.

Mutta voi kauhistus! Loppuunmyynti! Jälleen kerran yksi ihana vanhan ajan kirppis vuosien varrella kerrostuneine varastoineen sulkee ovensa. Jos vielä haluatte täällä poiketa, aikaa on elokuun loppuun. Minä korjasin talteen muun muassa kauan etsimäni ruohonvihreät avokkaat (1,5 e) ja syksyn haussa-listallakin tavatun mustan pitsisen kotelomekon (2 e).

Radan toiselta puolelta taas löytyi tällainen tunnelmapala.

Toijalan pieni kierrätyskeskus sijaitsee vanhan maatalouskaupan talossa, jossa kuulemma on ollut myös Toijalan ensimmäinen Alko. Täällä oli hintataso varsin kohdallaan, mutta varsinaisia aarteita ei jäänyt haaviin - paitsi ainoa meiltä vielä puuttunut Rasmus Nalle -kirja!

Syksy tuo Hopeapeilissä tullessaan ainakin enemmän asukuvia; mökeillä ja mummoloissa kun ei asuun jaksanut läheskään aina panostaa. Tahtikin tiivistyy taas, vaikka syksyn työlistalla kummitteleekin jotain suurta... 300-sivuinen kirja. Siitä kuulette enemmän ensi vuoden puolella; sitä ennen on luvassa vielä monta monituista kepeää tyylihistoriakatsausta asun tai skannauksen muodossa!

Marssilta

Turun Lutkamarssilla oli tämänkin näköinen osallistuja. Väen kirjo oli melkoinen - me marssimme koiran, lastenrattaiden ja alusvaatteissaan esiintyneen tyttöporukan välissä. Aamun lehti kertoi, että osallistujia oli Turussa noin 1500.

Mekosta vähän enemmän: se on kotimaisen Ateljee Manonin valmistama, arvatenkin 1950-60-lukujen vaihteesta. Tästä helsinkiläisestä ateljeesta ei löydy netistä mitään tietoa, onko joku muu törmännyt tähän valmistajaan? Löysin puvun Uffilta ja Yonon Noora muokkasi sen minulle oikean kokoiseksi (mikä oli aikamoinen suoritus, kiitos taas kerran vanhan ajan pukujen runsaille saumanvaroille!). Materiaali on pohjalta kermanväristä, petrolin- ja tummansinisellä kuvioitua paksua, jäykkää satiinia. - Harmaat 50-luvun perusavokkaat ovat luottojalkineeni, jotka ovat olleet minulla jo kymmenen vuotta. Niillä kelpasi marssia ja juhlia vielä kahdet kotibileet perään.

Edit ja ps. Oli siellä mieskin, näytti paljon härskimmältä kuin minä.

Pride-henkinen mainos

Tänään on paitsi Lutkamarssi, johon aion osallistuakin, myös Turku Pride. Hopeapeilin kannanotto seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta tulee tässä. Kaikki kukat kukkimaan!

Nykyisin tuote nimettäisiin ehkä "duo-aktiiviseksi"; supersaippua kuitenkin, epäilemättä. Mainos on Kotiliedestä 12/1960.

Ompelulaatikosta eli Inspiraatiota

Näpertelyhalu alkaa palata - lienen toipunut keväisestä muutosta ja remontista. Nämä pikkujutut löytyivät omista ompelutarvikevarastoista. Olen kerännyt tilpehöörejä kauan; en tiedä vielä, mihin nämäkään nauhat ja pitsit päätyvät tai minkä kanssa käytän brodeerattua kaulusta. Aloitin korjaamalla keskellä olevan konjakinvärisen rannekorun. Se odotti varastossa korjausta muistaakseni kahdeksan vuotta.

Iloinen mekko (ehkä liiankin?)

Raitoja taas! Aiemmat kokeiluni raitojen maailmaan ovat olleet maltillisia valkoinen + yksi väri -tyyppisiä, mutta nyt löysin tällaisen ääriherttaisen multivärispektaakkelin, josta heti tuli hyvä mieli. Valaistusolosuhteet vain olivat vaikeat. Tarjolla on versio joko naama aurinkoon silmät melkein kiinni...

...tai vastavaloon niin, että saa sädekehän ja hame kuultaa läpi! Mutta se ei poista tämän hienon puuvillamekon hauskuutta. Tällä raitojen määrällä ei voi olla löytämättä sopivaa asusteväriä.

Kun pukeuduin tähän aamulla, sain kysyvän kommentin: "Oletko varma ettei tuo ole vähän liian outo?" Kysymys oli merimieskauluksesta, jollaisia en ole koskaan harrastanut, ja joka itseänikin vähän mietitytti.

Yleisökysymys: pidänkö kauluksen näin vai muunnanko sen toisenlaiseksi?

(Ps. Kaikille prinsessoille: katsokaapa Rhian tutoriaali kimalluskenkien tekemisestä!)

Pitsiä kivellä

Alkaneen elokuun kunniaksi kävimme eväsretkellä (sushia, juustoa ja sämpylöitä Kauppahallista) Pallivahalla. Koko kaupunginosalle nimen antanut Pallivaha on tolkuttoman suuri siirtolohkare, joka parhaillaan on päällystetty vanhoilla pitsiliinoilla osana Arjen löytöretkeilijät -taideprojektia. Tältä lohkare näyttää hunnussaan.

Kiven mittakaavaa voi vähän hahmottaa miehestä alakuvassa! - Pitsihuntu on Pallivahan verhona torstaihin saakka, joten vielä ehtii retkelle. Viereisestä pikkumetsästä keräsimme piirakan verran mustikoitakin.