Marraskuun 1953 Hopeapeilin kannessa kahvitellaan astetta juhlavammin. Pikkujoulumielellä ehkä?
Täällä vietettiin lauantaina Hurmaavat häät -projektin karonkkaa. Kirjan tekoon osallistui kymmeniä ihmisiä; juhlaankin oli ilmoittautunut muistaakseni 54 avustajaa. Kamerat kävivät, mutta oikein hyvää kuvaa ei kai kukaan onnistunut minusta nappaamaan. Ainakaan en ole nähnyt sellaista vielä. (Yhdessä asu näkyy hyvin, mutta vartalo on sivuprofiilissa ja näyttää siltä, että olisin taas raskaana. Note to self: osta kuntosalikortti!) Mutta tärkeintä, että keväällä 2013 startattu projekti on nyt virallisesti päätöksessään ja kiitokset saatiin lausutuksi ja lasit kilistetyksi. Nyt vielä toivomme, että kirja löytää lukijansa, ja yksi Hurmaavat häät arvotaan lähiaikoina täälläkin.
Kirjojen tekeminen on siitä erikoista, että projektin loppusuoralla on aina tulla raivohulluksi ja vannoo, ettei KOSKAAN ENÄÄ tällaista järjettömyyttä, ei ainakaan ennen kuin on muuten eläkkeellä... Ja kun kirja on kansissa, hups vain mieli alkaa keriä auki uusia kirjaideoita, joista saman tien innostuu. Ihminen ei opi, en minä ainakaan.
"Kirjojen tekeminen on siitä erikoista, että projektin loppusuoralla on aina tulla raivohulluksi ja vannoo, ettei KOSKAAN ENÄÄ tällaista järjettömyyttä, ei ainakaan ennen kuin on muuten eläkkeellä..." allekirjoitan tämän NIIN vahvasti! Loppusuoralla ei tiedä kuristaisiko kanssa-ahertajansa mielummin vaiko itsensä, mutta annas kun kirja on valmis -- sitten taas hymyilyttää :D
VastaaPoistaJoo, välillä oli lähellä ettei tullut Murhaavat häät :D mutta jäätiin henkiin kaikki ja ystävinäkin pysyttiin.
PoistaKirja olikin tullut jo meidän piskuiseen kunnankirjastoon ja vielä kaksin kappalein! Kaksia kappaleita tai useampia ei ole tainneet muut juuri saada kuin Sofi Oksanen ja Ville Haapasalo :)
VastaaPoistaOi mahtavaa! Loistojuttu!
Poista