Löysin palan lapsuutta

Kun olin pieni, minulla oli oma joulukalenteri. Sellaista mallia, johon äiti ripusti paketin joka ilta minun mentyäni nukkumaan. En enää kunnolla muista, mitä paketeista paljastui, mutta muistan jännityksen ja ilon, joka kalenteriin liittyi. Ja miten hienoa oli nähdä se joka joulu uudestaan! Mukavasti toimeentulevan perheen lapsena minulla oli isompana ajan hienousjoulukalentereita kuten Kalkitos-siirtokuvakalenteri ja tavarakalenteri, mutta nyt muistan kunnolla enää vain tämän yhden. (Oli se siirtokuvajuttukin aika hieno, siinä oli maisema, jossa luisteltiin järven jäällä.)

Nostalgiaan taipuvaisena persoonana olen harmitellut, että kalenteri on kadonnut - varmaan viimeistään silloin, kun vanhempani muuttivat lapsuudenkodistani pienempään asuntoon. Olen varsinkin itse äidiksi tultuani katsellut kirpputorien joulutavara- ja tekstiiliosastoja etsien muun kivan lisäksi joulukalenteriani. Ja viime perjantaina viimein löysin sen.

Pohjakangas on juuttia, ääriviivat virkatut, tontut ja kuusenkoristeet huopaa. Hyvin 70-lukulaista. Juutin tuoksu kuuluu osana muistikuviini kalenterista.

Jo aikaisemmin olin bongannut kalenterin Suuri Käsityökerho -lehdestä, numerosta 6/1974. Tuo oli lehden ensimmäinen vuosikerta ja minun ensimmäinen vuoteni; jouluna olin vasta alle puolivuotias, mutta äiti jouluihmisenä näemmä oli tilannut kalenterin todella hyvissä ajoin! (Veljeni oli tuolloin 14-vuotias, ja veikkaan, ettei joulukalenteria ollut tarkoitettu hänelle.)

Suuri Käsityökerho oli järjettömän suosittu lehti 1970-luvulla, ja tämän jutun nähtyäni tajusin, että minulla on hyvät mahdollisuudet löytää kalenteri - tuhannet muutkin äidit olivat takuulla tilanneet sen lapsilleen. Vuosia siinä silti meni. Ja 75 senttiä; Kanslerintien ekotorilla olivat koriste-esineet puoleen hintaan, eikä alkuperäinenkään puolentoista euron hinta ollut paha.

Nyt pitää vain toivoa, että äidin tekemillä paketeilla on edelleen lisäarvoa komeiden petshop- ja legokalenterien rinnalla. Niin, ja lisätä puuttuva numero 24: kalenterin kokoaja on ilmeisesti mennyt sekaisin työohjeessa!