Äitiys, vartalo ja pukeutuminen

Monikin on ihastellut sitä, että olen synnytyksen jälkeen palautunut nopeasti aiempiin mittoihini. Palautuminen on toki suhteellista. Rehellisyyden nimissä haluan kertoa, että käytän välillä muotoilevia alaliivejä, kuten vintagevaatteiden kanssa on muutenkin järkevä tehdä. Ilman niitä vyötärö on kohtuullisen hyvässä kuosissa, mutta vatsasta näkee kyllä, että olen vastikään synnyttänyt.

En ole pitänyt vaunulenkkejä kummempaa kuntokuuria enkä tietoisesti laihduttanut, mutta voin jakaa kanssanne kaksi asiaa, jotka ovat tämän ihmetoipumisen takana: ensimmäinen on raskausdiabetes ruokavaliohoitoineen, toinen on täysimetys.

Raskausdiabetes todettiin jo raskausviikolla 16. Olin ensin järkyttynyt ja ihmeissäni - viime kerralla en joutunut edes seulontaan, mutta kriteerit olivat kymmenessä vuodessa muuttuneet, samoin tietysti oma ikäni. Hyvä kuitenkin, että diagnoosi tehtiin varhain, sillä ruokavaliohoito oli varmasti se tekijä, joka sai painoni pysymään kohtuudessa.

Painoni nousi raskauden loppuun mennessä 13 kg, mikä on sopivasti alkujaan normaalipainoiselle odottajalle. Vertailun vuoksi, että ensimmäisessä raskaudessani kiloja tuli 20. Tällä kerralla varsinkin raskauden lopussa sokeriarvot heilahtivat helposti yli rajan, ja usein jouduin jättämään syömisen kesken ennen kylläiseksi tulemista, koska pelkäsin, että viimeinen pastakauhallinen saisi aikaan sokeripiikin. Jouluna herkuttelin, mutta koetin pysyä kohtuudessa ja lähes joka aterian jälkeen kampesin itseni kävelylle. Itsekurin takana oli ennen kaikkea se, etten halunnut jättikokoista sokerivauvaa; painonhallinta oli vain sivuseikka.

Miten kaipasinkaan sitä, että saan syödä vatsani täyteen ja reipastaa oloa suklaapatukalla! Pari kertaa niin teinkin, mutta nyt olen tyytyväinen siihen, että useimpina kertoina itsehillintä piti. Vauvakin oli syntyessään ihan tavallisen kokoinen. Synnytyksen jälkeen toki otin kunnon suklaakuurin, mutta imetys on tehokas keino sulattaa ylimääräistä rasvaa.

Edellisestä imetyksestä jäi minulle hyvät muistot, ja se olisi voinut jatkua pitempäänkin kuin sen vuoden ja kolme kuukautta, jonka esikoiseni kävi rinnalla. Siksi halusin nytkin imettää vauvaani, ja tälläkin kerralla se on sujunut hyvin. Maito nousi niin kuin sen pitikin, vauva on hanakka syömään enkä ole kärsinyt esimerkiksi rintatulehduksista. Olen siis onnekas imettäjä - tiedän, että kaikilla tämä ei suju yhtä kätevästi.

Painonhallinnallisena bonuksena on nyt myös se, että luovutan ylimääräistä maitoa sairaalaan. Vauva on kova pulauttelemaan, mutta kasvaa silti hyvin; siksi neuvolan terveydenhoitaja ehdotti, että voisin ryhtyä luovuttajaksi. Äidinmaitodesilitrassa on noin sata kaloria, joka on suoraan pois minun rasvakerroksestani!

(kuvat Buzzfeed)

Minulla on juuri meneillään vuotuinen talvi- ja kesävaatteiden paikanvaihto: villat menevät vintille ja kukkakuosit tulevat vaaterekkiin. Imettäjän vartalossa on kuitenkin reilut viisi senttiä tavallista enemmän rinnanympärystä, ja sovituskierroksella selvisi, että läheskään kaikki kesäpukuni eivät istu. Olin yllättynyt tajutessani, että ne viisi senttiä eivät vaikuta vain poven istuvuuteen, vaan myös vyötärön korkeuteen. Moni vyötärösaumallinen puku menee suoraan odottamaan kesää 2016, koska vyötärölinja nousee nyt melkein pallean korkeudelle. Toisaalta ne pari pukua, joissa on ollut liian pitkä vartalo-osa, näyttävät nyt sopivilta.

Vielä ei ole selvää, onko jokin osa minussa vaihtanut kokoa tai muotoa pysyvästi. Luultavasti suurimman muutoksen ovat kokeneet jalat, sillä monet ennen sopivat kengät ovat alkaneet puristaa ja ennestään hiukan ahtaat muuttuneet mahdottomiksi käyttää. Se on surullista, mutta haen positiivista puolta siitä, että eräät aiemmin jalassa lonksuneet minnaparikat ovat nyt sopivat.