Kuvia kesäkodilta

Minulta on toivottu kuvia kesäkodin sisustuksesta, ja vihdoin viimein se alkaa löytää sellaisia muotoja, joita kehtaa kuvatakin. Vietimme kesäkodilla syyslomaa eikä tarkoitus ollut esimerkiksi remontoida, ei juuri sisustaakaan, mutta molempia pääsi kuitenkin tapahtumaan jossain kuuraisten metsälenkkien ja iltapäivän lämpimässä auringossa pelatun krokettipelin välimaastossa. Ja sitten tajusin, että vihdoin voin kuvata - tosin kuvausvälineenä oli vain säälittävähkö puhelimeni, mutta näistä saa kuitenkin jo jonkinlaisen käsityksen, millainen kesäparatiisi meille on muodostumassa.

Aloitetaan yläkerrasta, koska sattumalta puhelimesta löytyi myös keväinen, täsmälleen samasta kohdasta otettu kuva kuin yksi nyt kuvatuista. Huhtikuussa purettiin ankarasti.

Ja lokakuussa samassa paikassa nukutaan autuaasti:

Yläkerta on kahdesta pienestä huoneesta yhdistetty, molemmilta puolilta viistokattoinen kamari, jonka ikkunat avautuvat itään, tästä kuvakulmasta oikealla. En osannut säätää kuvien värejä kohdalleen; perussävy on tällä hetkellä neutraali valkoinen, ja omenanvihreä keinutuoli - viimetalvinen löytö kaupunginteatterin roskalavalta - on nähty aiemmin täällä. Virkattu peite on löytö Uffin alesta ja seinällä on pieni ristipistotyö, joka esittää saksanhirveä. Seinän väri ja taideteos luultavasti vielä vaihtuvat, siitä lisää myöhemmin.

Sängystä vasemmalle on pienet seinään upotetut komerot ja niiden vieressä sisäänkäynti, joka meille on pääasiassa vessaan ja suihkuun käynti - käytämme enimmäkseen toista kulkureittiä portaikon kautta. Kaaria on käytetty paitsi talon ulkoasussa, myös sisällä. Entinen pikku eteinen on oiva kirjahyllyn paikka, ja seinällä kehyksissä on kaksi vanhaa kirjamainosta. Pahoittelen epätarkkaa kuvaa!

Kaariovesta vasemmalle on kirjahylly/lipasto, joka on Askon tuotantoa 50-60-luvulta. Se ja vieressä nököttävä nojatuoli ovat löytöjä Ekotorilta. Tästä vasemmalle jää pieni lastenhuoneen puoli, joka koostuu pyöreästä vihreästä matosta (hiukan näkyvissä) sekä pienestä verholla rajatusta alkovista, entisestä vaatehuoneesta, jossa poikamme nukkuu.

Sähköjohtoja roikkuu vielä siellä täällä seinien purkamisen jäljiltä, tuossakin rouheana ja omaperäisenä yksityiskohtana katosta irti ruuvattu palovaroitin.

Käännytään vielä vasemmalle, ja näkyviin tulee työpiste. Kirjoituskone oli tänä viikonloppuna ihan oikeassa käytössä. Kaunis vanha kampauspöydän runko on ollut minulla jo viime vuosituhannen puolelta ja nyt viime vuodet vintillä - onneksi emme ole antaneet sitä pois, sillä tuossa se on juuri hyvä.

Ovesta pääsee kiertyviä portaita pitkin alakerran huoneeseen. Sinne, yhdistettyyn olo- ja ruokailuhuoneeseen, tuli tänä viikonloppuna sohvaryhmä.

Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen tähän löytöön Tori.fi -palstalta. Kahdenistuttava sohva on juuri oikean kokoinen pieneen monikäyttöhuoneeseen; toinen nojatuoli on melkein liikaa, ja voikin olla, että se joskus kannetaan yläkertaan. Yhdestä osasta näitä ei tietenkään voi luopua, kun ovat näin kauan eläneet yhdessä! Kolmiopöytä löytyi lähes kaksi vuotta sitten Ekotorilta, ei löytänyt paikkaansa kotoa, mutta nyt ja tässä se on juuri oikea. Lattiamaljakko ja valtava 1950-luvun villamatto ovat hankintoja viime kesän kirppismatkoilta kesäkodin lähiseuduilta.

Sitten on tällaisia ei yhtä harkittuja ja harmonisia paikkoja, kuten tämä yhdistetty ruoka- ja viihdenurkkaus tässä.

Iso ristipistotaulu olikin jo kerran seinällä nykyisen sohvan yläpuolella, mutta putosi (!) emmekä ole uskaltaneet ripustaa sitä uudelleen. Senkki ostettiin tuttavilta tätä paikkaa varten, pieni kaappi sen päällä on ilmaislöytö kirpputorin poistoista ja seinän hylly ollut vintillä jo monta vuotta etsimässä paikkaansa maailmassa. Telkkarissa muuten ei ole antennijohtoa, vaan tähän asti olemme katsoneet kesäkodilla valittuja paloja mieheni suunnattomasta VHS-nauhavalikoimasta. Järkevän näköinen tv-taso on vielä haussa, mahtaako sellaista olla olemassakaan?

Tauluja on saatu jo seinälle. Kierreportaissa on taideseinä, mutta tämä akvarelli pääsi olohuoneen seinälle. Se esittää nimensä mukaan näkymää Pariisista 1950, signeerauksesta ei oikein saa selvää - taitava amatööritekijä luultavasti; löytyi Tammisaaren Emmaukselta kesällä. 1960-luvun viskoosiverhot ovat vanha suosikki, niiden värit ovat täydelliset.

Kuvaushetkellä kaaoksen painopiste oli kerääntynyt ruokailutilaan, joten se puoli alakerran huoneesta ei päässyt kuvaan. Se ehkä nähdään toiste; jäihän vielä muutakin kuvaamatta, eikä kaikki nyt kuvattukaan varmasti ihan tällaiseksi jää. Mutta uskokaa, että on hienoa, kun voi miettiä jo sisustusta sen sijaan, että pitäisi koko ajan purkaa jotain!