Pakko myöntää, että väsyttää enemmän kuin ennen. Kun tästä töiden äärestä välillä nousen, jään tuijottamaan sängyn petaamattomassa peittomytyssä sievällä kerällä nukkuvaa kissaa ja mietin, ehtisinkö hetkeksi sen viereen. Tai katselen puistoon, johon paistaa aurinko kylmästi, mutta kauniisti, ja totean, että ei tästä millekään pyörälenkille tuonne pakkaseen haluaisikaan mennä...
Näkyyhän tämä bloginkin päivitystahdissa. Odotus ei ole ainoa syy tahdin tasaantumiseen, vaan työt ovat myös vaatineet tänä syksynä paljon. Yksi tavallista työläämpi työn hedelmä putkahtikin juuri tänään maailmalle:
Minä ideoin, kirjoitin, työstin reseptit ja rakensin annokset, Kristiina kuvasi ja stailasi yhteistyössä kanssani. Tarkempaa infoa kirjasta löytyy kustantajan sivuilta, ja tällä hetkellä nopein tapa saada kirja käsiinsä on poiketa Alligaattorin ständillä Helsingin kirjamessuilla, osasto on 7c53. Kertokaa terveisiä, jos käytte, itse en tänä vuonna vieraile Helsingin messuilla. Vinkkinä, että tämä on ideaali lahjakirja teini-ikäiselle ruoasta ja ekologisesta ajattelusta kiinnostuneelle!
Eräs toinen kirja on valmistumassa vielä tämän kuun loppuun mennessä - tai siis sen ensimmäinen versio on; kirjantekoa koskaan kokeilleet tietävät, että tässä vaiheessa on jäljellä vielä miljoona detaljia, joista pitää sopia, jotka pitää sovittaa yhteen ja joita pitää hioa. Sen kirjan aihepiiri ja visuaalinen ilme taas on aivan toisenlainen, ja siihen liittyvät muun muassa absintti, steampunk ja lavatanssit... mutta kaikesta tästä enemmän, kun julkistamisen aika on käsillä, ensi vuoden puolella.
Jotain muutakin on silti välillä tehty.
Olen ehtinyt kaivaa esiin ensimmäisen laatikon esikoiselta jemmattuja vauvanvaatteita. Sieltä löytyi muun muassa tällainen söpöys, noin kolmen kuukauden ikäisen vauvan edustustakki. Ei tullut monta kertaa käytetyksi, ja voi olla, että vuodenajat eivät tällä kertaa osu kohdalleen... Mutta eihän sitä koskaan tiedä, huhtikuussa voi hyvin olla vielä karvakauluskelit. Ainakin vauvan näkökulmasta.
Söpö tuo takki ja lakki! Toivoisi, että niille löytyisi jokin sopiva käyttökerta.
VastaaPoistaAina voi vähän kääriä hihoja...
PoistaJäin vielä miettimään tuota kirjan tekemistä. Siinä on ollut mieletön työ. Pelkkä kirjoittaminen jo vie aikansa saati sitten se kaikki muu! Voihan se olla kivaakin jos tykkää ruoanlaitosta. (Josta itse tykkään vain aniharvoin ja leipominen on käynyt yhä harvemmaksi). Jos tuon joskus kirjastossa näen, niin sen kyllä katsastan :)
VastaaPoistaNiin, joskus tuntee olonsa kirjoituskoneeksi, tai ehkä monitoimitulostimeksi :) Ruoanlaitto on mukava lisä työnkuvaan, ja tässä kuluneen vuoden aikana olen saanut opetella kuvausassistentin tehtäviä tavaroiden lainaamisesta pikkuesineiden aistilliseen asetteluun. Toivotaan, että kirja löytää lukijoita!
Poista